Huumetestaus

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: tarkistettava ja suomennettava - ilmeisesti kopioitu en.wikipediasta

Huumetestaus on biologisen näytteen – esimerkiksi virtsan, karvoituksen, hien tai syljen – teknistä analysointia, jonka tarkoituksena on tutkia, löytyykö testattavan henkilön elimistöstä tiettyjä aineita tai niihin viittaavia aineenvaihduntatuotteita. Eniten testejä käytetään doping-aineiden, steroidien sekä kiellettyjen huumausaineiden, esimerkiksi kannabiksen, kokaiinin ja heroiinin havaitsemiseen.

Alla olevassa taulukossa on testityypin mukaan järjestettyjä, likimääräisiä arvioita siitä, kuinka kauan mikäkin aine on havaittavissa.^[1]

Havaitsemisen aikaikkuna riippuu useista tekijöistä: aineen luokasta, käyttömäärästä, käyttötiheydestä, aineenvaihdunnan nopeudesta, painosta, iästä, terveydentilasta ja virtsan pH-arvosta. Taulukkoon on listattu myös aineiden aineenvaihduntatuotteiden paikannusajat. Esimerkiksi heroiini ja kokaiini näkyvät käytön jälkeen vain muutaman tunnin ajan, kun taas niiden aineenvaihduntatuotteet näkyvät useita vuorokausia. Tässä tapauksessa on esitetty aineenvaihduntatuotteiden pidemmät toteamisajat.

Sylkitestien tulokset vastaavat pitkälti verinäytteiden tuloksia. Poikkeuksena ovat tetrahydrokannabinoli (THC) ja bentsodiatsepiinit. Kannabiksen näyttö näkyy sylkitesteissä 6–12 tunnin ajan. Alhainen sylki/plasma-suhde tuottaa ongelmia mainittujen aineiden havaitsemisessa syljen kautta.^[2]

Työnantajan vaatiessa huumetestiä tai lääkärin vaatiessa testiä potilaalta henkilö ohjataan näytteenottopaikkaan. Joskus testi voidaan antaa myös kotioloissa. Virtsanäyte lähetetään testattavaksi suljetussa astiassa, joka on sinetöity peukaloinnin estävällä teipillä.

Laboratoriossa näyte jaetaan kahteen osaan. Ensimmäiselle osalle tehdään immuunimääritys. Jos näyte osoittautuu positiiviseksi, näytteen toista osaa käytetään tuloksen varmistamiseksi kaasukromatografia-massaspektrometri-metodologian (GC-MS) avulla. Näytettä vaatineen tahon pyynnön mukaan voidaan testata tiettyjä, yksittäisiä aineita. Yleensä nämä ovat aineita, joiden haitta- tai väärinkäyttöpotentiaalia pidetään merkittävänä. Jos ainekohtaista testiä ei pyydetä, aineet voidaan havaita yleisemmän testin avulla, jolloin positiivinen tulos ei tarkennu tietyksi aineeksi.

Paikan päällä tapahtuvat huumetestit ovat viime aikoina yleistyneet johtuen niiden edullisuudesta. Niitä käytetään myös vieroitusohjelmissa potilaiden edistyksen seuraamiseksi. Pikatestejä on saatavilla sekä virtsa- että sylkitesteinä.

Karvoista otettavat huumetestit ovat kasvattaneet suosiotaan, koska ne eivät uhkaa yksityisyyttä samalla tavalla kuin virtsanäytteet, minkä lisäksi näytteiden väärentäminen tai peukaloiminen on vaikeampaa, ja toteamisjakso on pidempi, jopa kolme kuukautta.^[11] Näyte on mahdollista ottaa hiusten lisäksi mistä tahansa muustakin kehon karvoituksesta, joten testi on mahdollista toteuttaa kaljuillekin. Testiä käytetään tarkkuuden ja pitkän toteamisjakson vuoksi erityisesti sellaisissa viroissa työskenteleviin, joiden alalla turvallisuus on erityisen kriittistä, ja joilla laittomien aineiden käytölle on nollatoleranssi.^[12] Näyte otetaan läheltä päänahkaa; testiin tarvitaan 80–120 karvaa.

Väitteet siitä, ettei karvatestejä ole mahdollista peukaloida, on kyseenalaistettu. Erään tutkimuksen mukaan THC ei tartu kovinkaan hyvin pintasoluihin, jonka vuoksi kosmetiikan ja muiden laimennuskeinojen avulla on mahdollista vähentää testattavissa olevien kannabinoidien määrää karvanäytteessä.^[13]

Syljestä on pääsääntöisesti mahdollista testata maksimissaan kahden päivän aikana tapahtunutta käyttöä. Useimmissa tapauksissa THC on havaittavissa alle 12 tunnin ajan.

Internetissä myydään runsaasti välineitä sylkitestin väärentämiseen.

Hikilaastari asetetaan iholle keräämään näytettä pitkältä ajalta.^[14] Tätä testimuotoa käytetään lähinnä lastensuojelun yhteydessä ja ehdonalaisvalvonnassa sekä sellaisten valtiollisten instituutioiden toiminnassa, joille pitkäaikainen päihteidenkäytön arviointi on tärkeää. Pääosin nämä ovat tapauksia, joissa virtsatestit eivät olisi käytännöllisiä.^[15]

Menetelmä on helppokäyttöinen ja epäinvasiivinen. Hikitestiä on vaikea väärentää, ja toteamisajat ovat pitkiä. Huonoja puolia ovat mm. eri havaittavien aineiden vähäinen määrä, testin korkea hinta ja hientuotannon eroista johtuvat epätarkat testitulokset. Näytteet ovat myös pilaantumisalttiita.

Verinäytteessä testataan tiettyä ainetta tai sen hajoamistuotteita. Tämäntyyppistä testiä pidetään kaikista tarkimpana keinona päihtymystilan tarkistamiseen. Sitä ei käytetä kovinkaan usein, koska se vaatii erityislaitteistoa ja koulutettua henkilöstöä, minkä vuoksi se on kallis testauskeino.

Toisin kuin muut aineet, alkoholi ei tartu karvoihin. Tästä syystä testattaessa keskitytään alkoholin hajoamistuotteisiin. Pääosin alkoholi hapettuu ihmiskehossa, mikä tarkoittaa sen vapautuvan vetenä ja hiilidioksidina. Yksi alkoholin osa reagoi rasvahappojen kanssa, tuottaen estereitä. Alkoholin kulutusta arvioidaan näiden rasvahappojen etyyliesterien pitoisuuksien summan avulla. Karvoista löytyvät määrät lasketaan nanogrammoissa (yksi nanogramma on gramman miljardisosa). Etyyliglukuronidia testattaessa jopa pikogrammojen (0.001 nanogrammaa) suuruisia pitoisuuksia voidaan mitata.^[13]

Erilaiset aineet testataan samankaltaisilla tavoilla. Ennen näytteen analysoimista tarkistetaan, että näyte on pysynyt suljettuna. Jos ilmenee viitteitä siitä, että näytettä on peukaloitu, näyte hylätään.

Seuraavaksi näyte muutetaan testattavaan muotoon. Osa aineista on havaittavissa virtsasta ja syljestä sellaisenaan, toiset taas on eristettävä. Karvat, laastarit ja veri on valmisteltava ennen testausta. Karvat pestään, jotta muualta hiuksiin päätyneet aineet saataisiin poistettua karvojen pinnalla. Tämän jälkeen keratiini hajotetaan entsyymien avulla. Veriplasma saatetaan joutua erottelemaan verisoluista sentrifugin avulla. Hikilaastarit avataan ja kerääntynyt hiki upotetaan liuottimeen.

Laboratoriotestit ovat kaksiosaisia. Ensin tehdään kaikkiin näytteisiin kohdistettu seulonta. Tätä seuraa varmistustesti, joka kohdistetaan ainoastaan ensimmäisessä osassa positiiviseksi osoittautuneisiin näytteisiin. Seulonta tehdään yleensä immuunimäärityksellä. Varmistustesti toteutetaan useimmissa laboratorioissa massaspektrometrian avulla. Menetelmä on tarkka mutta kallis. Seulonnan toisinaan tuottamat väärät positiiviset tulokset havaitaan lähes aina varmistustestissä. Yleensä positiivisia tuloksia antaneita näytteitä säilytetään jonkin aikaa mahdollisten riitatilanteiden tai lakiseuraamusten varalta. Työpaikkojen huumetesteissä positiivisia tuloksia ei yleensä varmisteta ilman testattavan henkilön haastattelua.

Anabolisia steroideja käytetään suorituskyvyn voimistamiseen urheilussa. Koska steroidit on kielletty useimmissa korkean tason urheilukilpailuissa, huumetestejä käytetään kiellon tehostamiseen. Erityisesti testejä toteutetaan yksilöurheilulajeissa, esimerkiksi yleisurheilussa ja kilpapyöräilyssä.

Suoritetaan yllättävinä hetkinä, yleensä silloin kun kohdehenkilön on syytä olettaa väärinkäyttävän päihteitä.

Hengenvaarallisten oireiden, tajuttomuuden tai oudon käytöksen ilmetessä, yleisten päihdeaineiden ja myrkkyjen seulonta voi auttaa löytämään syyn potilaan tilalle. Tätä kutsutaan toksikologiatestiksi, joka kattaa itseannosteltuja aineita laajemman ryhmän. Yleensä testi toteutetaan neljän vuorokauden sisällä päihtymyksestä laskien. Seulonta voidaan toteuttaa niin virtsanäytteen kuin verinäytteenkin avulla.^[16] Etanoli, metanoli, asetylisalisyylihappo ja aspiriini voidaan testata verestä. Virtsanäytteistä voidaan testata mm. amfetamiini, bentsodiatsepiinit, kokaiini, opiaatit, kannabis, barbituraatit ja trisykliset antidepressantit.^[17] Tulokset näkyvät 10–15 minuutissa^lähde?. Samanlaisia seuloja käytetään myös selvitettäessä mahdollisten tyrmäystippojen käyttöä, yleensä virtsan välityksellä.^[16]

Huumetesteissä jäävät todennäköisimmin kiinni kannabista käyttävät, koska THC:n hajoamistuotteet ovat rasvaliukoisia, ja siten näkyvät kehossa muita, vaarallisempina pidettyjä aineita (esimerkiksi kokaiinia ja heroiinia) pidempään. Tämä saattaa ajaa ihmisiä, jotka muuten käyttäisivät kannabista, potentiaalisesti vaarallisempien aineiden pariin, johtuen niiden huomattavasti lyhyemmistä toteamisajoista, sekä siitä, että niitä testataan harvemmin.^[18] Centers for Disease Control and Prevention lähetti vuonna 1985 virtsanäytteitä 13 satunnaisesti valittuun laboratorioon, ja kävi ilmi, että "laboratoriot ovat usein kykenemättömiä paikantamaan aineita vaadituissa pitoisuuksissa." Laboratorioiden tarkkuuden välillä havaittiin suuria eroja.^[19] Erään tutkimuksen mukaan rekkakuskien pakolliset huumetestit vähensivät raskaan liikenteen onnettomuuksien uhreja 9–10 prosenttia.^[20]

Independent Inquiry into Drug Testing at Workin tutkimuksessa vuodelta 2004 todettiin, että työnantajien oikeus pakottaa työntekijöitä huumetesteihin voidaan kyseenalaistaa, koska niiden voidaan nähdä rikkovan vuoden 1998 YK:n ihmisoikeusjulistusta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklaa.^[21] Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia aloja, joilla huumetestien tarkoituksena on tuottoisuuden maksimoinnin sijaan turvata yksilöiden ja ulkopuolisten turvallisuus.

Pakollisia huumetestejä alettiin Yhdysvalloissa toteuttaa kahta eri polkua. Ensimmäinen näistä perustuu yksinkertaisesti traditionaaliseen kirjoittamattomaan oikeuteen.^[22] Toinen taas juontaa juurensa tapaukseen, jossa merivoimien lentokone putosi lentotukialuksen kannelle, tappaen ja vahingoittaen kymmeniä työntekijöitä. Tapauksen jälkeen toteutettiin välitön huumetestaus, joka paljasti suuren joukon kiellettyjä aineita käyttäviä värvättyjen keskuudessa. Tämän seurauksena Yhdysvaltain laivastoministeri käynnisti laajamittaisen huumetestiohjelman. Nämä toimenpiteet levisivät seuraavan kolmen vuoden aikana laajalle, ja niistä sai alkunsa myös "huumeettoman työpaikan" käsite. Huumepoliittista yksikköä johtaneen Carlton Turnerin neuvosta presidentti Ronald Reagan sääti huumetestit pakollisiksi kaikille vaarallisissa tehtävissä työskenteleville liittovaltion työntekijöille. Valtiovarainministeriön työntekijöiden ammattiliitto vei Reaganin päätöksen oikeuteen.^[23] Lopulta huumetestit levisivät myös yksityisen sektorin työpaikoille.^[24] Vuonna 1989 nämä linjaukset kirjattiin myös Valkoisen talon huumekontrollistrategiadirektiiviin.^[25]

Huumetestausta vaaditaan myös ehdonalaista suorittavilta. Testin välttäminen voidaan tulkita laittoman aineen hallussapidoksi, josta seuraa ehdonalaisen peruuttaminen.^[26] Toisinaan huumetestejä tehdään pidätetyille, joita ei ole vielä tuomittu. Tätä perustellaan erityisen vaarallisten henkilöiden paikantamisella, perustuen siihen lähtöoletukseen, että aineiden käyttö ennustaa muutakin rikollista toimintaa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että kaikista useimmin ja vakavammista rikoksista tuomitut ovat usein myös kiellettyjen aineiden ongelmakäyttäjiä.^lähde? Tutkimusten mukaan positiiviset huumetestitulokset ennakoivat myös toistuvia pidätyksiä ja säädettyjen oikeudenkäyntipäivien välttelyä. Erään tutkimuksen mukaan uuden pidätyksen todennäköisyys vapautumista seuraavien viikkojen kuluessa oli kiellettyjä aineita käyttävillä nelinkertainen.^lähde? Ennen oikeudenkäyntiä toteutetun huumetestauksen hyödyistä ei ole pitävää todistusaineistoa.^[27]

Positiivisesta testituloksesta saattaa seurata oikeudenkäyntiä edeltävän takuuvapauden epääminen, tai mikäli vapautus takuita vastaan on jo ehditty toimeenpanna, päätös saatetaan peruuttaa. Muutamassa osavaltiossa on voimassa laki, jonka mukaan törkeistä rikoksista epäillyt huumetestataan, jotta tuloksia voidaan käyttää takuumahdollisuutta arvioitaessa. Tällaista testausta on kritisoitu siltä pohjalta, ettei pidätyksen ja takuupäätöksen välissä yleensä ole tarpeeksi aikaa posiivisten tulosten varmistamiseksi GC/MS-teknologian avulla. On myös esitetty, että tällainen testaus loukkaa Yhdysvaltain perustuslain viidettä lisäystä (Itsekriminointisuojaa, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (mukaan lukien säädökset, joiden mukaan todistuaineistoa ei saa etsiä kohtuuttomilla tavoilla, esim. perustuslain neljäs lisäys)).^[28]

Tutkija Lennart E. Henrikssonin mukaan Reaganin hallinto "loi ilmapiirin, jossa monet työnantajat kokivat painetta ottaa huumetestit käyttöön, koska huumetestittömyys voitiin tulkita huumeidenkäytön suvaitsemiseksi. Tätä pelkoa hyväksikäyttivät markkinointikoneistot, jotka liioittelivat testien hyötyjä ja maalailivat uhkakuvia huumetestittömyyden ja siihen liittyvien palvelujen käyttämättömyyden seurauksista."^[29] Maaliskuussa 1986 Reaganin Järjestäytyneen Rikollisuuden Komissio alkoi vaatia maan työpaikoilta huumetestejä. Vuoteen 1987 mennessä lähes 25 prosenttia Fortune 500 -listatuista yrityksistä testasi työntekijöitään.^[30]

Kanadan ihmisoikeuslainsäädännön mukaan satunnaisia ja työhaastattelujen yhteydessä tehtäviä huumetesteja ei sallita.^[31] Poikkeuksena satunnaistestikieltoon, alkoholinkäyttöä voidaan testata puhalluskokein tilanteissa, joissa työntekijöiden turvallisuus voisi vaarantua alkoholinkäytön seurauksena.^[31]

Testauksen yleistyminen on lisännyt käyttäjien pyrkimyksiä vaikuttaa testituloksiin, mikä on synnyttänyt useita myyttejä ja kaupunkitarinoita. Käyttäjät pyrkivät vaihtelevalla menestyksellä lyhentämään toteamisaikoja tai peittämään eritenäytteidensä sisältöä.

Käsitys etikasta huumetestitulosten väärennyksen välineenä on yksi huumetestauksen historian vanhimpia, ja pitää paikkansa vain osittain. Etikan nauttiminen laskee veren ja virtsan pH-tasoa, jonka vuoksi amiiniryhmiä sisältävät aineet (esimerkiksi amfetamiinit) poistuvat kehosta hieman nopeammin, koska ne liukenevat veteen nopeammin protonaation vuoksi. pH-arvon vähentyminen saattaa myös sekoittaa tietyssä testityypissä (EMIT) käytettävät pH-herkät entsyymit, ja tämä saattaa vaikuttaa myös amiinia sisältämättömien aineiden, esimerkiksi THC:n testaukseen. Virtsan happamoitumisen vaikutukset toteamisaikoihin ovat parhaimmillaankin vaatimattomat, jonka vuoksi etikan juominen ei yksinään ole tehokas keino vaikuttaa testaustuloksiin.^[32]

Myös B3-vitamiinina tunnetun niasiinin on väitetty suurilla annoksilla (250–500mg päivässä) tuhoavan aineiden jäämät elimistöstä. Vaikka väitteitä menetelmän toimivuudesta on esitetty useammilla internetsivuilla, tieteellistä todistusaineistoa vaikutuksesta ei ole. Suurilla annoksilla voi olla myös haitallisia sivuvaikutuksia.^[33]

Tämä legenda juontaa mahdollisesti juurensa Narcononiin, skientologiaan pohjautuvaan, kuntoilua, saunoja ja suuria niasiiniannoksia (ja muita vitamiineja) hyödyntävään vieroitusohjelmaan. Se on myös osa skientologian perustaja L. Ron Hubbardin myrkynpuhdistusohjelmaa, jonka skientologit esittävät poistavan kehosta niin myrkyt kuin huumeiden jäämätkin. Väitteistä ei ole olemassa vertaisarvioitua tieteellistä todistusaineistoa.^[34]

Useiden (lähinnä internet-) lähteiden mukaan ihmisvirtsa sisältää entsyymejä, jotka nautittuna voivat nopeuttaa THC:n hajoamista kehossa. Vaikka virtsa sisältääkin pieniä määriä sytokromi P450 -entsyymejä, jotka ovat osavastuussa THC:n (ja muidenkin aineiden) hajottamisessa, ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että virtsan nauttimisella olisi tällaista vaikutusta.^[35] On mahdollista, että tämä myytti nojaa myös joidenkin kulttuurien uskomuksiin siitä, että virtsalla on voimakkaita parantavia ja myrkkyjä poistavia vaikutuksia.^[36][37]

Yhdysvaltain maavoimien tutkimuksen mukaan positiivinen THC-testitulos passiivisin keinoin vaatisi usean tunnin viettämistä pienessä (esimerkiksi auto), täysin suljetussa ja kannabissavun täyttämässä tilassa.^[32] Karvatesteissä epäsuoran altistuksen aiheuttama väärän positiivisen tuloksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa: kokaiini saattaa tarttua karvoihin, mikä voi johtaa positiivisiin testituloksiin.^[32] Kannabistesteissä etsitään yleensä vain kehon tuottamia hajoamistuotteita, joita savu ei itsessään sisällä.^[38][39]

Tämä piti aikoinaan paikkansa, mutta uudemmat EMIT-biotestin muodot ovat huomattavasti herkempiä ibuprofeenille. Väärien positiivisten tulosten määrä on tämän vuoksi kutistunut ainakin Yhdysvalloissa. On silti mahdollista, että poikkeuksellisen suuret määrät ibuprofeenia voivat aiheuttaa väärän testituloksen. Tämä ei kuitenkaan toimi alibina, koska GC/MS-testit voivat nykyään erottaa nämä kaksi toisistaan.^[32]

Unikonsiemenet sisältävät pieniä määriä morfiinia. Positiiviseen testitulokseen vaadittaisiin suuria määriä; unikonsiemenpitoisten leivonnaisten sisältämä määrä unikonsiemeniä voi teoriassa aiheuttaa väärän tuloksen.^[32] Ajatus on mahdollisesti levinnyt Seinfeld-televisiosarjan jakson "The Shower Head" myötä.

MythBusters-tv-sarjassa testattiin käsityksen paikkansapitävyyttä, ja todettiin, että vain kolme unikonsiemenbagelia aiheutti loppupäivän ajaksi positiivisen testituloksen. Seuraavana päivänä tulokset olivat negatiivisia.^[40] Kokeilun tulokset eivät kuitenkaan ole ratkaisevia, koska käytetty testi oli huomattavasti nykysuosituksia (jotka on säädetty juuri tällaista silmällä pitäen) herkempi.^[41]

Heroiini tuottaa erityistä metaboliittia (6-monoasetyylimorfiinia), jota ei synny minkään muun aineen käytöstä. Tämä kuitenkin vaikuttaa vain testeihin, joissa etsitään nimenomaisesti diamorfiinia. Useimmissa testeissä ei etsitä nimenomaisesti heroiinia vaan yleisesti opiaatteja. Uusilla testimenetelmillä kuitenkin voidaan varmistaa asia, mikäli testattava selittää positiivista tulostaan unikonsiementen syömisellä.^[40]

Vaikka tämä on teknisesti mahdollista, useimpien tutkimusten mukaan yli 30 päivän toteamisajat ovat poikkeuksellisia jopa kroonisilla käyttäjillä, joita on testattu normaalia suuremmilla testiherkkyyksillä. Tyypillisessä testissä olisi hyvin epätodennäköistä, että satunnaiskäyttäjän käyttö näkyisi yli neljän päivän jälkeen, eikä jatkuva käyttökään yleensä näy paljonkaan yli viikon ajan. Suurimmallakin mahdollisella testiherkkyydellä satunnaiskäyttö näkyisi korkeintaan viikon, ja runsas käyttö kolmisen viikkoa.^[42] Yksilöllisiä poikkeuksia esiintyy esimerkiksi aineenvaihdunnallisten tekijöiden vuoksi.

Useat tapaukset, joissa yksilöt tai ryhmät ovat kieltäytyneet testauksesta, ovat herättäneet huomiota. Vuonna 2009 belgialaiset kehonrakennuksen mestaruuskilpailut peruutettiin, kun dopingviranomaiset saapuivat paikalle ja osanottajat pakenivat.^[43] Myös Iranissa raskaan sarjan painonnostokilpailijat kieltäytyivät osallistumasta Iranin painonnostoliiton valtuuttamaan testaukseen.^[44] Vuonna 2000 australialainen kaivosyhtiö South Blackwater Coal Ltd otti käyttöön huumetestit. Ammattiyhdistykset ohjeistivat jäseniään kieltäytymään testeistä, osittain sen vuoksi, ettei positiivinen testitulos välttämättä kerro tämänhetkisestä päihtymystilasta. Yritys vastasi viikon mittaisella palkattomalla pakkolomalla.^[45] Vuonna 2006 Floridan Levyn piirikunnan vapaaehtoiskirjastotyöntekijät erosivat joukolla protestina huumetesteihin.^[46] Vuonna 2003 16 Chicago White Sox -joukkueen jäsentä harkitsi testeistä kieltäytymistä, tarkoituksenaan edistää pakollisia steroiditestejä.^[47]

Suomessa työpaikoilla tehdään yli 100 000 huumetestiä vuodessa. Huumetestejä teetetään etenkin kuljetusalalla, energia-alalla, valvontaan ja turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä ja terveydenhuollossa. Testeistä noin 1–2 prosenttia on positiivisia.^[48]

Työntekijöiden huumetestaus vaatii aina yksilöllisen ja perustellun syyn. Ihmisiä ei voida siis testauttaa satunnaisesti tai vaikka vaatetuksen perusteella. Lain mukaan testaaminen on mahdollista mm. silloin, kun työntekijän työ edellyttää erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä.^[49]

Yleisin huumelöydös on kannabis. Sitä löytyy yhdeltä sadasta testatusta. Amfetamiinia löytyy yhdeltä tuhannesta. Koska testeillä selvitetään vain muutaman tyypillisimmän huumaus- tai lääkeaineen käyttö, harvinaisempien aineiden, kuten muuntohuumeiden käyttö ei selviä.^[50][51] Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja varoitti poliisia vuonna 2010 Drugwipe-huumepikatestin epäluotettavuudesta. Testi antoi kannabiksen, kokaiinin ja opiaattien käytöstä vääriä positiivisia tuloksia yli kaksi kertaa enemmän kuin oikeita positiivisia. Amfetamiinin käytön pikatesti paljastaa luotettavammin mutta vääriä positiivisia tuloksia on kuitenkin silloinkin liki 10 prosenttia.^[52] Pikatesterit todettiin edelleen vain suuntaa antaviksi vuonna 2014.^[53]

Tammikuussa 2012 voimaan astui muutos ammatillista koulutusta koskevaan lakiin,^[54] jonka asetuksissa on mainittu yli 60 tutkintoa, joissa opiskeluoikeuden peruminen on mahdollista huumeiden käytön takia. Lain mukaan opiskeluoikeuden voi peruuttaa opinnoissa, joissa huolehditaan alaikäisten, potilaiden, asiakkaiden tai liikenteen turvallisuudesta. Huumetestit ovat lain mukaan mahdollisia kaikissa ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, jos kouluilla on perusteltu epäilys huumeista. Positiivinen tulos voi johtaa kirjalliseen varoitukseen tai vakavammissa tapauksissa määräaikaiseen erottamiseen. Opiskeluoikeus voidaan peruuttaa kokonaan, jos opiskelijalla katsotaan olevan vakava päihderiippuvuus.^[55][56]

• Huumausainerikos Suomessa
• Päihdepolitiikka

• Huumetestien aikarajoja Käypä hoito 12.4.2018.
• Päihdetestaus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 13.8.2004/759. 3 luku - Huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittely
• Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 7.4.2005/218
• Huumausainetestaus työelämässä Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:3.
• Työelämän yksityisyyden suoja. Tutkimus päihteiden käyttötietojen ja kameravalvontatietojen sekä sähköpostiviestien suojasta. Taina Kuokkanen, Ahti Laitinen & Martti Kairinen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 10/2008. Viitattu 21.6.2013.
• Työpaikan huumetestejä manipuloidaan nettiohjeilla: ”Huumeidenkäyttäjät osaavat taktikoida” Aamulehti 26.8.2016.
• Yli viisi prosenttia poliisin huumetestituloksista virheellisiä – poliisi kokeilee uutta menetelmää MTV 11.06.2016.