Huumeiden dekriminalisointi
Huumeiden dekriminalisoinnilla tarkoitetaan sellaista päihdepoliittista mallia, jossa huumekieltolakeja kevennetään tai poistetaan. Tämä voi tarkoittaa huumausaineiden käytön ja hallussapidon rangaistavuuden vähentämistä tai poistamista ja huumekaupan ja -valmistuksen sallimista valtion kontrollin alaisuudessa.
Dekriminalisointia perustellaan sillä että kieltolakipolitiikka ei ole onnistunut vähentämään käyttöä rikosoikeudellisilla seuraamuksilla, huumekaupan verottamisen mahdollisuudella, huumeisiin liittyvän rikollisuuden vähentämisen mahdollisuudella ja aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeudella. Jotkut perustelevat dekriminalisointia myös sillä, että rankaiseminen leimaa käyttäjiä, aiheuttaa syrjäytymistä ja heikentää hakeutumista sosiaali- ja terveyspalveluiden pariin.
Päihdepoliittiset uudistukset maittain
Lukuisat päihdepoliittiset uudistukset uudella vuosituhannella koskevat kannabiksen asemaa lainsäädännössä. Tämä kappale käsittelee laajempia tai muihin aineisiin liittyviä uudistuksia.
- Norja: 2020 luvulla Norja alkoi suunnittelemaan luopumista kaikkien huumeiden käytön sekä pienten määrien hallussapidon rangaistavuudesta. Rankaisemisen sijaan Norja aikoo keskittyä huumeidenkäyttäjien hoitoon.[1]
- Bolivia: Vuonna 2009 Bolivian perustuslakia muutettiin niin, että se määrää kokapensaan lehtien perinteisen käytön suojeltavaksi kansanperinteeksi. Vuonna 2013 Bolivia sai YK:n huumesopimukseen poikkeuksen, joka antaa Bolivialle oikeuden sallia alueellaan kokan perinteinen käyttö kulttuurisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin sekä pureskeltavina kokan lehtinä että yrttiteen muodossa.[2][3]
- Ecuador: Vuonna 2013 Ecuador poisti pienien huumausainemäärien hallusapidon rangaistavuuden. Maksimimäärät ovat kannabikselle 10 grammaa, kokaiinille 1 gramma, heroiinille 0,1 grammaa, ekstaasille 0,015 grammaa, amfetamiineille 0,04 grammaa. Ecuadorin perustuslain mukaan laittomien päihteiden käyttö ei ole rangaistava teko.[4][5]
- Irlanti: Irlanti ilmoitti loppuvuodesta 2015, että maan seuraava hallitus tulee dekriminalisoimaan joidenkin huumausaineiden käytön ja että Dubliniin avataan valvottu pistotila suonensisäisesti käyttäville.[6]
- Kreikka: Kreikassa on annettu lakiesitys kaikkien huumeiden käytön dekriminalisoimiseksi. Huumeiden kauppa, välitys ja valmistus sekä suurempien määrien hallussapito pysyisi kuitenkin yhä kiellettynä.[7]
- Meksiko: Meksikossa astui 21.8.2009 voimaan laki, joka asettaa tietyn maksimimäärän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuille huumeille. Tämän määrän puitteissa huumeiden hallussapito ei ole rangaistavaa. Maksimimäärät ovat kannabikselle 5 grammaa, kokaiinille puoli grammaa, heroiinille 50 milligrammaa, metamfetamiinille 40 milligrammaa ja LSD:lle 0,015 milligrammaa. Jos viranomaiset löytävät henkilön hallusta sallitun määrän huumeita, häntä kannustetaan hakeutumaan hoitoon. Kolme kertaa sallitusta hallussapidosta kiinni jääneille hoito on pakollista, mutta laissa ei määritellä rangaistusta, vaikka henkilö ei suostu hoitoon.[8]
- Portugali: Vuonna 2001 Portugali muutti radikaalisti huumepolitiikkaansa siirtymällä käyttäjien rankaisemisesta haittojen vähentämiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito sekä ryhdyttiin tarjoamaan riippuvuudesta kärsiville hoitoa rangaistusten sijaan. Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Tutkimuksen mukaan laki ei lisännyt huumeiden käyttöä, joka oli jo ennestään alhaisempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Portugalin liberaali huumepolitiikka on lisännyt suosiotaan maassa, ja sen tuloksia pidetään kaiken kaikkiaan positiivisina.[9][10]
- Saksa: Saksassa kannabis on käytännöllisesti katsoen dekriminalisoitu useimmissa osavaltioissa. Heroiinin reseptijakelu on aloitettu suurimmissa kaupungeissa.[11][12]
- Sveitsi: Sveitsi, joka on ollut YK:n jäsen vasta vuodesta 2002, eikä kuulu EU:hun, on voinut toteuttaa vapaasti omaa politiikkansa ilman kansainvälisten sopimusten aiheuttamia rajoituksia. Se on laillistamassa kannabiksen käytön ja hallussapidon lisäksi myös sen tuotannon, jalostukset, tukkukaupan ja myynnin. Sveitsissä annetaan vieroitushoidossa epäonnistuneille narkomaaneille ilmaista heroiinia. Tilastojen mukaan palvelu vähentää narkomaanien rikollisuutta.[13][14]
- Tanska: Vuoden 2010 helmikuun puolivälistä lähtien Tanska ryhtyy antamaan narkomaaneille ilmaiseksi heroiinia Kööpenhaminassa, Odensessa ja Esbjergissä. Huumejakelulla halutaan vähentää huumeidenkäyttäjien tekemiä rikoksia. Ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmat toimivat useilla paikkakunnilla.[15]
- Tšekki: Tšekissä astui 1.1.2010 voimaan lista henkilökohtaiseen käyttöön dekriminalisoiduista päihdemääristä. Listan mukaan henkilöllä saa olla mukanaan alle 15 grammaa marihuanaa (tai viisi kasvia), 5 grammaa hashista, 40 kpl huumaavia sieniä, 5 kpl peyote-kaktuksia, 5 kpl LSD-tabletteja, 4 kpl ekstaasitabletteja, 2 grammaa amfetamiinia, 2 grammaa metamfetamiinia, 1.5 grammaa heroiinia,5 kpl kokapensaita, 1 gramma kokaiinia. Jos henkilöllä on marihuanaa enemmän kuin sallittu määrä, voi rangaistus olla enintään vuosi vankeutta. Muiden aineiden kohdalla rangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Huumekaupasta on kovemmat rangaistukset.[16]
- Uusi-Seelanti: 18.7.2013 Uudessa-Seelannissa tuli voimaan laki, jonka mukaan kaikki muuntohuumeet ovat laittomia, ellei niiden turvallisuutta todisteta yhtä tarkasti kuin mitä lääkeaineilta vaaditaan. Näin lakia ei voi kiertää muuntohuumeille tyypillisellä tavalla tehdä pieniä muutoksia yhdisteen kemialliseen rakenteeseen. Turvallisuusvaatimuksia ovat alhainen myrkyllisyys ja addiktiopotentiaali sekä valmistus- ja kuljetusprosessien turvallisuus. Mikäeli aine voidaan todeta turvalliseksi, sen myynti täysi-ikäisille sallitaan. Myyntipaikkoja ja mainostusta tultaisiin myös rajoittamaan. Laki ei koske perinteisiä huumeita, kuten kannabista ja kokaiinia. Uuden-Seelannin terveysministeriön alaisuuteen perustettiin uusi toimielin, joka valvoo laatuvaatimuksia ja myöntää luvat maahantuojille, valmistajille, tukkumyyjille, jälleenmyyjille ja tutkijoille. Laki on saanut kiinnostuta ja tukijoita, koska se keskittyy moralismin sijaan käyttäjien turvallisuuteen ja hyvinvointiin.[17][18] Väliaikaisen myyntiluvan on saanut jo puolisen sataa tuotetta ja lisensoituja vähittäiskauppiaita on yli 200. Maan terveysviranomaisten mukaan markkinoilla pyörivien muuntohuumeiden lukumäärä on pudonnut neljännekseen ja 95 prosenttia kauppiaista on lopettanut.[19][20]
- Viro dekriminalisoi kaikkien huumeiden käytön ja pienimuotoisen hallussapidon vuonna 2002.[21] Vuonna 2005 maassa oli arvioiden mukaan 10 000 suonensisäisten huumeiden käyttäjää.[22] Viron HIV-tartunnoissa oli huippuvuosi 2001, jonka jälkeen tartunnat kääntyivät laskuun. Vielä 2010-luvun puolivälissä Virossa oli HIV:tä noin kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna ja tartuntojen kokonaismäärä kasvoi nopeammin kuin Suomessa.[23] Vuoden 2019 raportin mukaan Viro on ollut väkilukuun suhteutettuna huumekuolemien kärjessä EU:ssa vuodesta 2009 lähtien.[24]
- Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa juristien, lääkärien ja apteekkareiden muodostama koalitio vaati huumesodan lopettamista ja huumepolitiikan radikaalia muuttamista. Kyseessä on ensimmäinen viranomaisten tekemä vetoomus huumepolitiikan muuttamiseksi Yhdysvalloissa. Barack Obaman huumetsaari Gil Kerlikowske on ilmoittanut, että liittovaltio aikoo lopettaa "huumeiden vastaisen sodan" politiikan.[25]
Kannatus
.jpg)
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Maailman terveysjärjestö WHO teki vuonna 2008 tutkimuksen päihteiden (alkoholi, tupakka, kannabis ja kokaiini) käytön yleisyydestä 17:ssä eri maassa. Päihteiden käytön yleisyyden todettiin vaihtelevan huomattavasti eri maiden välillä, mutta lainsäädännöllä oli vähäinen yhteys huumeiden käytön yleisyyteen.[26][27]
Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat olleet aloitteellisia huumepolitiikan liberalisoinnin suuntaan vaatimalla Euroopan parlamenttia tutkimaan sen toimivuutta. Tähän vaatimukseen vastattiin tutkimuksella, jonka tulokset julkaistiin 10. maaliskuuta 2009 julkaistussa Reuter-Trautmann-raportissa. Tutkimuksessa havaittiin lukuisia ongelmia ja todettiin politiikan olevan pääosin tehotonta.[28] Raportin pohjalta kansalaisjärjestöt vaativat edelleen EU:lta huumepolitiikan radikaalia muutosta. EU:n on kansalaisjärjestöjen vaatimuksen mukaan valmisteltava esitys YK:lle kansainvälisen huumepolitiikan muuttamisesta.[29]
WHO kehotti heinäkuussa 2014 julkaisemassaan HIV-vastaisessa ohjeistuksessa valtioita tukemaan kaikkien huumausaineiden käytön dekriminalisointia, vankeuden välttämiseksi.[30] WHO:n lausunnon seurauksena tanskalaiset poliitikot ilmoittivat että Tanskan huumausainepolitiikkaa tullaan tarkastamaan.[31]
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kehotti loppuvuodesta 2015 YK:n jäsenmaita luopumaan käyttäjien rankaisemisesta, koska se haittaa hoitoon hakeutumista ja pääsemistä ja lisää riskialttiita käyttötapoja.[32]
Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (INCB) totesi raportissaan vuonna 2016, etteivät Yhdistyneiden kansakuntien sopimukset velvoita jäsenmaita rankaisemaan huumausaineiden käytöstä. INCB suositteli käyttäjien rankaisemisen sijaan ennaltaehkäisyä, koulutusta, hoitoa ja kuntouttamista, ja resurssien kohdistamista järjestäytyneeseen huumekauppaan.[33][34]
Vuonna 2016 lääketieteen aikakauslehti The Lancetin ja yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston perustama komissio kritisoi rikosoikeuteen perustuvaa huumausainepolitiikkaa siitä, että se on epäonnistunut huumeiden käytön hillitsemisessä, aiheuttanut kärsimystä ja osaltaan vaikuttanut veriteitse leviävien tautien epidemiaan. Komission mukaan huumausainepolitiikan tulisi perustua tutkimustietoon käytettyjen keinojen vaikuttavuudesta, ja huumeiden haittoja tulisi pyrkiä vähentämään sosiaalipolitiikan keinoin samalla tavalla kuin epäterveellisen ruuan, tupakan ja alkoholin kohdalla on tehty.[35][36] Myöhemmin samana vuonna lääketieteen aikakauslehti BMJ yhtyi pääkirjoituksessaan näihin päätelmiin.[37]
Kesäkuussa 2017 WHO ja YK kehottivat terveydenhoidossa tapahtuvan syrjinnän vastaisessa lausunnossaan valtioita tarkastamaan tai kumoamaan käyttörikoslakejaan.[38][39]
Maaliskuussa 2018 EU:n oikeus- ja sisäasiain neuvosto antoi lausunnon, jossa todettiin EU:n huumestrategian pohjalta, että seuraamusten tulee perustua näyttöön niiden vaikuttavuudesta ja huumeiden käytöstä rankaisemisen tilalle tulee löytää vaihtoehtoisia seuraamuksia.[40]
Marraskuussa 2018 YK:n instituutiota yhdistävä johtokunta CEB (Chief Executives Board for Coordination) asettui lausunnossaan painottamaan huumausainepolitiikassa kansanterveysnäkökulmaa, ihmisoikeuksia, näyttöön perustuvaa politiikkaa ja kestävää kehitystä. Lausunnossa asetutaan tukemaan vaihtoehtoisia seuraamuksia rangaistuksille ja huumeiden omaa käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon dekriminalisointia.[41]
CEB:n asettama työryhmä, jota johti YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto UNODC:n teki arvion globaalin huumausainepolitiikan vaikuttavuudesta. Maaliskuussa 2019 julkaistussa raportissa työryhmä toteaa rankaisupolitiikan olevan tehoton huumekaupan ja huumeiden käytön vähentämisessä, ja että käyttäjiin kohdistuvalla kriminalisoinnilla on haitallinen vaikutus niin huumausaineita käyttäviin kuin laajempaan yhteisöön.[42]
Suomessa
Vuoden 2012 Juristikirjeen tekemään suureen juristikyselyyn vastasi 300 juristia. Kun juristeilta kysyttiin, mitä säädöksiä he kumoaisivat, eniten mainintoja saivat huumausaineen käyttöön ja mietoihin huumeisiin liittyvä kriminalisointi.[43] A-klinikkasäätiö tuki juristien näkemystä ottamalla kannan, jonka mukaan huumausainelakia voitaisiin muuttaa niin, ettei mietojen huumeiden käytöstä rangaistaisi, jos sen sijasta syntyisi jonkinlainen hoitoonohjausjärjestelmä.[44]
Kesällä 2014 silloinen hallituspuolue Vihreä liitto kirjasi vuosien 2015–2019 tavoiteohjelmaansa, että rikoslaissa huumausaineiksi määriteltyjen laittomien päihteiden käytöstä ja hallussapidosta omaan käyttöön ei pidä rangaista, ja että huumausainepolitiikan painopiste siirretään rangaistuksista haittojen vähentämiseen. Lisäksi tavoiteohjelmassa vaadittiin, että kannabiksen omaan käyttöön tapahtuvan kasvatuksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta luovutaan.[45][46][47]
Maaliskuussa 2018 Tullin valvontajohtaja Sami Rakshit otti kantaa dekriminalisaatiokeskusteluun toteamalla, että huumeiden käytön on pysyttävä laittomana, jotta huumeet voidaan takavarikoida, mutta käytöstä ei tarvitsisi rankaista vaan tilalle voitaisiin rakentaa sosiaali- ja terveyspoliittisia ratkaisuja.[48][49]
Lokakuussa 2019 sisäministeri Maria Ohisalo otti kantaa kannabiksen dekriminalisointia koskevaan kansalaisaloitteeseen ilmaisemalla kannatuksensa huumeiden käytön dekriminalisoimiselle painottaen sosiaali- ja terveyspoliittisia keinoja huumeongelman ratkaisemiseksi.[50] Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen osallistui kansalaisaloitetta koskevaan keskusteluun toteamalla, että hänen mielestään kannabiksen käytöstä ei tulisi rankaista.[51] Opetusministeri Li Andersson asettui myös samalle kannalle.[52]
Helmikuussa 2021 kansalaisaloitetta koskevassa eduskunnan lakivaliokunnan kuulemisessa rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio ilmaisi kannatavansa käyttörangaistuksista luopumista ja ehdotti, että Suomessa ryhdyttäisiin selvittämään rangaistavuuden poistamista huumausaineiden käytöltä ja vähäisen omaan käyttöön tarkoitetun määrän hallussapidolta.[53][54] Helsingin yliopisto rikosoikeuden professori Sakari Melander on aiemmin asettunut samalle kannalle.[55][56] Mm. Suomen Asianajajaliiton rikosprosessiryhmän asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Jussi Sarvikivi yhtyi Nuotion kantaan toteamalla, että huumausaineiden käytöstä rankaiseminen on julmaa sekä perusteetonta ja aiheuttaa ongelmien kasaantumista.[57]
Suomessa huumeiden käytön dekriminalisointia kannattavat useat järjestöt, muun muassa Humaania päihdepolitiikkaa ry[58], Sininauhaliitto[59][60], Youth Against Drugs ry[61] ja päihdelääkäreitä kouluttava Päihdelääketieteen yhdistys ry.[62] Yrityksistä dekriminalisaatiota on asettunut kannattamaan päihdekuntoutusta tarjoava Kalliolan Setlementti.[63] Valtiollisista tahoista dekriminalisointia kannattaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.[64]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Huumeiden vastainen sota on hävitty – nyt etsitään vaihtoehtoja Yle 11.12.2014.
- MOT: Huumemalli haussa Yle 5.12.2011.
- A Quiet Revolution: Drug Decriminalisation Policies in Practice Across the Globe (Arkistoitu – Internet Archive)
- Gary Beckerin taloustieteellinen artikkeli, jossa selitetään, että huumeiden hintajouston takia kieltolaki voi aiheuttaa vain nettohaittaa yhteiskunnalle