Hisorvuoret

Hisorvuoret (tadžikiksi қаторкӯҳи Ҳисор, qatorkūhi Hisor, uzb. Hisor tizmasi,^[1] ven. Гисса́рский хребе́т, Gissarski hrebet^[2]) on Pamir–Alaivuoristoon kuuluva vuorijono Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa. Se erottaa toisistaan Zarafšonin, Qashqadaryon ja Amudarjan vesistöalueet.^[1]

Vuorijonon pituus on 200 kilometriä ja keskikorkeus 3 000 metriä^[1]. Sen korkein kohta lienee nykytiedon valossa Uzbekistanissa sijaitseva Alpomish (4 668 metriä)^[3]. Lounaassa Hisorvuoret muuttuvat useiksi mataliksi vuorijonoiksi^[4]. Hisorvuoret ja niihin liittyvät Zarafšon-, Turkestan- ja Alaivuoret muodostavat Hisor–Alaivuoriston,^[2] joka on yksi Pamir–Alain osista^[5].

Vuoret koostuvat etupäässä kiteisistä kivilajeista, liuskeesta, hiekkakivestä ja paikoin graniitista^[2]. Niiden huipuilla on lukuisia jäätiköitä. Pohjoisrinne on jyrkkä ja karu, loivilla etelärinteillä on ylänköjä ja hedelmällisiä laaksoja. Keskiosassa sijaitsee kaunis Iskandarkūljärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat antimoni, volframi, elohopea, tina ja fluoriitti.^[1]

Vuotuinen sademäärä on lounaisrinteillä 600–1 200 ja koillisrinteillä 300–400 millimetriä. Rinteillä on ruoho- ja heinäaroa ja ylempänä katajametsiä ja alppiniittyjä. Eläinkuntaan kuuluvat siperianvuohi, argaali, karhu, kettu, näätä, mäyrä ja lumileopardi. Uzbekistanin puolella sijaitsee Hisorin luonnonpuisto^[1] ja Tadžikistanissa Širkentin luonnonpuisto^[6].