Hirviösusi
Hirviösusi (Aenocyon dirus, aik. Canis dirus) on sukupuuttoon kuollut koiraeläinlaji, joka eli Pohjois-Amerikassa viime jääkausien aikana, noin 300 000–12 000 vuotta sitten. Sitä on aiemmin pidetty koirien (Canis) suvun edustajana, mutta uusien geenitutkimuksien perusteella hirviösusi muodostaa kokonaan oman sukunsa koiraeläimien heimon sisällä.[1] Hirviösusi ei ole minkään nykyisin elävän eläimen suora esi-isä.[2]
| Hirviösusi | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | †Aenocyon Merriam, 1918 |
| Laji: | dirus |
| Kaksiosainen nimi | |
† Aenocyon dirus | |
| Katso myös | |
Hirviösusi muistutti nykyistä sutta (Canis lupus) rakenteellisesti, ollen keskimäärin hieman suurempi: hirviösusi saattoi olla 1,5 metriä pitkä ja painoi keskimäärin noin 50 kg.[2] Laji saattoi olla jakautunut kahteen alalajiin, joista itäinen oli suurempi (yksilöpaino jopa noin 67 kg).[3] Hirviösuden kallo ja leuka olivat leveämmät kuin nykyisen suden, ja se on saattanut niellä saaliista irtirepimänsä kimpaleet pureskelematta, ja myös murtaa hampaillaan luita.[3][2][4] Raajojen alaosat olivat suhteessa lyhyemmät kuin nykyisillä susilla.[2] Eläimen tarkkaa ulkonäköä ei tiedetä, koska lajista on löydetty ainoastaan luurankofossiileita.[4] La Brean tervahaudoista on löytynyt tuhansien hirviösusien jäänteitä.[5]
Urosten ja naaraiden välillä ei ollut ruumiin tai hampaiden kokoeroa, mikä viittaa vähäiseen kilpailuun urosten välillä ja monogamisiin parisuhteisiin.[3] Hirviösudet ilmeisesti metsästivät usein yli 30 yksilön laumoissa, suuremmissa kuin nykyiset sudet.[2] Saaliseläimiä olivat pääasiassa villihevoset, joskus biisonit sekä harvemmin mastodontit ja jättiläislaiskiaiset; myös haaskansyönti oli mahdollista.[4][3]