Heli Rantanen
Heli Orvokki Rantanen (s. 26. helmikuuta 1970 Lammi) on uransa lopettanut suomalainen keihäänheittäjä, olympiavoittaja Atlantassa 1996. Hän edusti koko uransa Lammin Säkiää paitsi viimeisellä kilpailukaudellaan 2001 Esbo Idrottsföreningia. Hänen valmennuksestaan vastasivat vuoteen 1999 saakka Esko Papinaho ja Leo Pusa sekä vuodesta 2000 alkaen Into Turvanen ja Tapio Korjus.[1] Rantanen toimii nykyään myös itse keihäänheiton valmentajana. Hänen valmennettaviaan ovat olleet Paula Tarvainen (o.s. Huhtaniemi) vuosina 2004–2005 ja vuodesta 2018 lähtien Heidi Nokelainen.[2]
| Heli Rantanen | |
|---|---|
 Heli Rantanen matkalla Budapestin EM-kilpailuihin 1998. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1970 Lammi |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 174 cm |
| Laji | keihäänheitto |
| Seura | Lammin Säkiä |
| Valmentaja | Esko Papinaho, Leo Pusa, Into Turvanen, Tapio Korjus |
| Valmennettavat | Heidi Nokelainen |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset | |||
 Kultaa | Atlanta 1996 | keihäänheitto | |
Rantanen edusti Suomea kaksissa olympialaisissa, neljissä yleisurheilun MM-kisoissa sekä kaksissa EM-kisoissa. Atlantan kultamitali jäi uran ainoaksi arvokisamitaliksi.
Rantanen sijoittui vuonna 1989 viidenneksi 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa Varaždinissa ja sai ensimmäisen aikuisten SM-mitalinsa oltuaan kolmas Turun Kalevan kisoissa. Seuraavana vuonna hän saavutti jälleen SM-pronssia ja sijoittui 12:nneksi Splitin EM-kilpailuissa. Talvella 1991 hän sai hopeaa keihään SM-hallimestaruuskilpailuissa. Kesäkaudella hän voitti Euroopan cupin kilpailun Barcelonassa ja ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa sekä sijoittui yhdeksänneksi Tokion MM-kilpailuissa.[1]
Rantanen sai vuonna 1992 pronssia keihään hallimestaruuskilpailuissa. Kesällä hän voitti Suomen-mestaruuden, Lillessä käydyn Euroopan cupin kilpailun ja uransa ensimmäisen aikuisten maaottelun Helsingissä. Barcelonan olympialaisissa hän oli kuudes tuloksella 62,34. Seuraavana vuonna hän voitti sisäratojen Suomen-mestaruuden ja sai Kalevan kisoissa hopeaa. Stuttgartin MM-kilpailuissa hän oli yhdestoista. Vuonna 1994 Rantanen voitti hallimestaruuden, mutta jäi Kalevan kisoissa neljänneksi. Syyskuussa hän voitti maaottelukilpailun Cagliarissa. Vuonna 1995 hän voitti kultaa Kalevan kisoissa.[1] Göteborgin MM-kilpailuissa hän sijoittui neljänneksi tuloksella 65,04. Mitalikin oli lähellä, sillä kolmanneksi sijoittunut Mikaela Ingberg heitti 65,16.[3] Kauden päätteeksi Rantanen voitti maaottelun Helsingissä. Seuraavana talvena hän voitti hallisuomenmestaruuden.[1]
Rantasen oma ennätys, 67,94 metriä, syntyi 1996 Atlantan olympiakisoissa[1] loppukilpailun ensimmäisellä heitolla. Heitto riitti tuomaan hänelle olympiakultaa.[4] Rantanen oli Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen yleisurheilun olympiavoittaja.[5] Hänen jälkeensä pohjoismaisista naisista yleisurheilun olympiakultaan ovat yltäneet Ludmila Engquist, Trine Hattestad ja Carolina Klüft. Rantanen voitti kesällä 1996 myös Suomen-mestaruuden, maaottelun keihäskilpailun ja Kölnin GP-kilpailun. Lisäksi hän sijoittui toiseksi Rooman GP-kilpailussa ja Euroopan cupin ykkösliigan kilpailussa Bergenissä sekä kolmanneksi Zürichin GP-kilpailussa.[1] Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1996.[6]
Rantanen voitti vuonna 1997 Suomen-mestaruuden ja maaottelun keihäskilpailun sekä sijoittui kymmenenneksi Ateenan MM-kilpailuissa. Seuraavana kesänä hän voitti niin ikään Kalevan kisat ja Suomi–Ruotsi-maaottelun. Budapestin EM-kilpailuissa hän oli viides tuloksella 62,34. Uransa viimeisen SM-mitalin hän voitti oltuaan kolmas Lahden Kalevan kisoissa 2000. Seuraavana vuonna hän jäi SM-kilpailuissa neljänneksi.[1]
Uran jälkeen
Rantanen sairastui uransa lopettamisen jälkeen masennukseen, mutta on toipunut sairaudesta. Hän opiskeli fysioterapeutiksi 2000-luvun alkupuolella. Rantanen työskentelee markkinointipäällikkönä betoniteollisuusalan yrityksessä. Hän harrastaa golfia ja tennistä.[7] [8]