Heinähiipijä
Heinähiipijä (Heteropterus morpheus) on värikäs paksupääperhoslaji.[1]
Heinähiipijä | |
---|---|
![]() | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Paksupäät Hesperiidae |
Alaheimo: | Hiipijät Heteropterinae |
Suku: | Heinähiipijät Heteropterus |
Laji: | morpheus |
Kaksiosainen nimi | |
Heteropterus morpheus | |
Synonyymit | |
| |
Katso myös | |
Ulkonäkö ja elinympäristö
Heinähiipijän siipien kärkiväli on 28–36 mm. Siipien yläpinta näkyy harvemmin. Niissä tasaisen tummanruskean värin rikkoo vain etusiiven kärkiosassa muutama epäsäännöllinen kellertävänvalkoinen laikku. Etusiipien alapinnat ovat tummanruskeat, mutta takasiipien alapinnalla on oranssinkeltaisella pohjalla hopeanvaaleita soikioita, joiden reunat ovat tumman punaruskeat, antaen hiukan pitsimäisen vaikutelman.[2][3][4][5]
Toukka on vaalean sinertävä, lähes karvaton. Sen pää on vaaleanpunainen ja kyljessä ohut valkea juova.[3]
Levinneisyys ja lentoaika
Heinähiipijää tavataan Keski-Euroopassa Pyreneiltä ja Italiasta itäiseen Keski-Eurooppaan, Baltiaan ja Balkanille sekä edelleen idässä Kaukasukselle, Pohjois-Kiinaan ja Koreaan. Läntisessä Euroopassa on laaja Etelä-Saksasta Ranskaan ulottuva alue, jolta perhonen puuttuu. Pohjoismaista on vain muutama yksittäishavainto Tanskasta sekä Etelä-Ruotsista ja -Suomesta. Lähimpänä Suomea vakituisia esiintymiä on Virossa ja Pietarin seudulla.[3] Suomesta perhonen on tavattu kahdesti: Espoosta 26. kesäkuuta 1937 sekä jostain päin Etelä-Karjalaa 18. kesäkuuta 2013. Lentoaika on kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle.[6][1]
Elinympäristö ja elintavat
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/69/Heteropterus_morpheus_1.jpg/200px-Heteropterus_morpheus_1.jpg)
Heinähiipijä elää kosteissa heinikoissa kuten rantaniityillä ja metsäaukioilla. Perhoset lentävät matalalla kasvillisuuden yläpuolella omituiseen tapaan pomppivaa lentoa.[3][1][7]
Naaras munii munat yksitellen tai pareittain ravintokasvien lehtien tyville. Munat kuoriutuvat noin viikon kuluttua ja toukat kasvavat hitaasti talvehtien silkkirihmalla yhteensidotun lehden välissä. Toukat ovat täysikasvuisia seuraavan vuoden kesäkuussa. Kotelovaihe kestää kahdesta kolmeen viikkoa.[3]
Ravintokasvi
Toukan ravintokasveja ovat viitakastikka (Calamagrostis canescens), varjoluste (Brachypodium sylvaticum), siniheinä (Molinia caerulea) ja järviruoko (Phragmites australis).[8][3]