Harsomatara
Harsomatara (Galium intermedium) on Euroopassa alkuperäinen, ruohovartinen matarakasvi. Pohjoismaissa laji on tavattu vain yhdellä kasvupaikalla Suomessa. Se on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja on luonnonsuojeluasetuksen nojalla erityisesti suojeltava laji.[3]
Harsomatara | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Asteridit |
Lahko: | Gentianales |
Heimo: | Matarakasvit Rubiaceae |
Alaheimo: | Rubioideae |
Tribus: | Rubieae[1] |
Suku: | Matarat Galium |
Laji: | intermedium |
Kaksiosainen nimi | |
Galium intermedium | |
Synonyymit | |
| |
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Harsomataran yksittäin kasvavat jäykät varret tulevat 30–100 cm pitkiksi. Varsi on pysty, kalju, alempaa liereä ja ylempää nelisärmäinen. Kiehkurassa on 6–8 lehteä. Lehden lapa on suikea, levein keskiosastaan, suippokärkinen ja alta sinertävä. Kukinto on harsu kerrannaisviuhko. Kukkaperät ovat hyvin ohuita ja pystyjä. Valkoisen kukan teriö on pieni, 1,5–2,5 mm leveä, terälehdet ovat otakärkisiä. Harsomatara kukkii heinä-elokuussa.[4] Kasvi muuttuu kuivattaessa mustaksi.[5]
Levinneisyys
Harsomataraa tavataan Euroopassa lauhkean ilmaston alueella.[6] Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltoihin.[7]Suomessa harsomataraa tavataan ainoastaan Lohjalta.[8] Laji löydettiin Pohjoismaista ensimmäisenä Suomesta vasta vuonna 1997.[3][9]
Elinympäristö
Harsomatara kasvaa lehtimetsissä ja pensaikoissa. Suomessa sitä tavataan kallioisessa kangasmetsässä.[3][4]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannus Oy Tammi, Helsinki 2005 (2003).