Stewart Grand Prix
Stewart Grand Prix on entinen Formula 1 -talli, jonka perustivat kolminkertainen sarjan maailmanmestari Sir Jackie Stewart ja hänen poikansa Paul Stewart vuonna 1996. Talli kilpaili F1-sarjassa kausilla 1997–1999. Talli saavutti kolmivuotisen uransa aikana yhden voiton ja yhden paalupaikan. Se osallistui kaiken kaikkiaan 49 kilpailuun. Tallin autot olivat kaikki väriltään valkoisia.
| Stewart | |
|---|---|
 | |
| Koko nimi | Stewart Grand Prix |
| Päämaja | Milton Keynes, Britannia |
| Perustajat | Jackie Stewart Paul Stewart |
| Henkilökunta | Alan Jenkins |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Rubens Barrichello Jan Magnussen Jos Verstappen Johnny Herbert |
| Moottorit | Ford |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Australian GP 1997 |
| Kilpailuja | 49 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia | 0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 1 |
| Paalupaikkoja | 1 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 47 |
| Viimeinen kilpailu | Japanin GP 1999 |
Stewart käytti Bridgestonen renkaita sekä Fordin moottoria. Talli myytiin vuonna 1999 autotehdas Fordille, joka muutti tallin nimen Jaguar Racingiksi kaudeksi 2000.
Tallin ainoan voiton saavutti Johnny Herbert, joka voitti sateen sekoittaman Euroopan GP:n kaudella 1999. Talli saavutti MM-pisteitä yhteensä 47.
Taustaa
Kolminkertainen maailmanmestari Jackie Stewart lopetti oman kilpailijanuransa kauden 1973 päätteeksi. Vaikka hän säilyttikin suhteensa urheiluun ja toimi silloin tällöin kommentaattorina F1-kilpailuissa, ei hänellä ollut kovin aktiivista roolia ennen kuin vasta vuonna 1988. Vuonna 1988 hänen poikansa Paul Stewart päätti perustaa Paul Stewart Racing -tallin.[1] Jackie oli merkittävässä roolissa muun muassa sponsorien hankinnan suhteen.[1]
Paul Stewart Racing eli PSR kilpaili aluksi Britannian Formula Ford 2000 -sarjassa. Ensimmäisen kauden päätteeksi talli osti Gary Evans Motorsport -tallin, joka kilpaili Formula 3000 -sarjassa.[1] Myöhemmin PSR osallistui Formula 3 -sarjaan, jossa tallin toista autoa ajoi Paul Stewart itse. Stewart voitti kilpailun Snettertonissa vuonna 1989. Saman vuoden syksyllä talli laajensi toimintaansa Formula 3000 ja Formula Vauxhall Lotus -sarjoihin. Paul Stewart itse jatkoi F3-sarjassa. Formula 3000 -talli ei ollut koskaan erityisen suuri menestys, mutta Gil de Ferran onnistui voittamaan tallin ensimmäisen voiton vuonna 1993. Vuonna 1994 tuli lisäksi kaksi voittoa, mutta 1995 ei yhtään.[1]
Talli menestyi huomattavasti paremmin erilaisissa juoniortason formulaluokissa. PSR hallitsi Britannian F3-sarjaa voittamalla kuusi mestaruutta kahdeksassa vuodessa: de Ferran (1992), Kelvin Burt (1993), Jan Magnussen (1994), Ralph Firman (1996), Johnny Kane (1997) ja Mario Haberfeld (1998). Formula Vauxhall Lotus -sarjassa talli saavutti myös menestystä voittamalla useita Britannian-mestaruuksia.[1]
Tammikuussa 1996 Jackie Stewart ilmoitti saaneensa vahvistuksen siitä, että Ford toimittaisi hänelle moottoreita kaudeksi 1997.[1] Niinpä perustettiin uusi talli nimeltä Stewart Grand Prix. PSR vetäytyi samalla Formula 3000:sta, mutta jatkoi kilpailemista Formula 3:ssa ja Formula Vauxhall'ssa. Tallin perustamisessa hyödynnettiin paljon aikaisempia kokemuksia, joita Jackie ja Paul Stewart olivat omilla urillaan kokeneet. Jackie Stewartilla oli sekä valtavasti kokemusta sarjasta että erinomaiset suhteet Ford Motor Companyyn. Tämä auttoi heitä saamaan tallille Fordin moottorit. Askel formuloihin oli luonnollinen pyrkimys edetä alemmista sarjoista ylöspäin.
Menestys kausittain
1997 – keskeytysten kausi
Kausi 1997 oli tallin ensimmäinen sarjassa. Kuljettajina olivat Jordanilta talliin siirtynyt Rubens Barrichello ja McLarenilla yhden kilpailun kaudella 1995 ajanut Jan Magnussen.[2] Talli käytti Alan Jenkinsin suunnittelemaa SF01-autoa, jossa oli Fordin V10-moottori ja Bridgestonen renkaat. Bridgestonen renkaat olivat F1:ssä ensimmäistä kertaa, joten Stewart oli ensimmäisiä heidän renkaitaan käyttäneitä talleja.
Stewartin lisäksi samaisella kaudella aloitti Prost -talli, jonka omisti Alain Prost. Hän oli Jackie Stewartin tavoin maailmanmestari. Näin kaksi erästä kuuluisinta nimeä palasivat Formuloihin pitkän tauon jälkeen.
Esikoiskausi ei ollut Stewartille helppo. Jo talvitesteissä auton kanssa oli luetettavuusongelmia.[3] Kausi oli keskeytyksiä täynnä, eivätkä sijoitukset olleet hyviä, jos maaliin asti satuttiin pääsemään. Kauden viides kilpailu, Monacon Grand Prix, oli kuitenkin kauden kohokohta. Kymmenennestä ruudusta lähtenyt Barrichello oli ensimmäisen kierroksen jälkeen jo viidentenä. Lopulta hän sijoittui itse kilpailussa toiseksi.[4] Yli puolet kilpailijoista tosin keskeytti kyseisessä kilpailussa sateen aiheuttamien ulosajojen takia.[4] Magnussen sijoittui kyseisessä kilpailussa täpärästi pisteiden ulkopuolelle jäämällä sijalle seitsemän.[4]
Talli saavutti kaudella kuusi MM-pistettä, ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle yhdeksän.[5]
1998 – edelliskauden linjoilla
Kaudella 1998 talli käytti Alan Jenkisin suunnittelemaa SF02-autoa, jossa – kuten edellisessäkin autossa – oli Fordin V10-moottori ja Bridgestonen renkaat. Kuljettajina jatkoivat Barrichello ja Magnussen.[6]
Espanjan GP:ssä Barrichello onnistui nousemaan yhdeksännestä ruudusta viidenneksi, ja avasi näin tallin kauden pistetilin.[7] Kaksi kilpailua myöhemmin Kanadan GP:ssä sekä Barrichello että Magnussen sijoittuivat pisteille, sijoille viisi ja kuusi.[8] Hyvästä tuloksesta huolimatta Magnussen kuitenkin sai potkut tallista, ja joutui luovuttamaan paikkansa alankomaalaiselle Jos Verstappenille. Verstappen ajoi tallissa kauden loppuun. Enempiä pistesijoituksia talli ei loppukaudella enää saavuttanut.[9]
Talli saavutti lopulta viisi MM-pistettä, ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa kahdeksanneksi.[10]
1999 – viimeinen kausi ja voitto
Kausi 1999 osoittautui tallin historian viimeiseksi, mutta samalla parhaaksi. Talli käytti Gary Andersonin suunnittelemaa SF-3-autoa, jossa oli tuttuun tapaan Fordin V10, ja Bridgestonen renkaat. Barrichello jatkoi tallissa, mutta hänen tallikaverikseen palkattiin brittiläinen Johnny Herbert.[11]
Kauden ensimmäinen kilpailu, Australian GP, ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä molemmissa autoissa syttyi tulipalo lämmittelykierrokselle lähdettäessä. Herbert ei sen takia päässyt starttaamaan itse kilpailuun, mutta Barrichello pääsi vara-autollaan. Huonosta alusta huolimatta Barrichello onnistui avaamaan kauden pistetilin kyseisessä kilpailussa viidennellä sijallaan.[12]
Barrichello onnistui sijoittumaan San Marinon GP:ssä kolmanneksi.[13] Palkintosija oli tallin toinen. Herbert sai avattua oman pistetilinsä Kanadan GP:n viidennellä sijallaan.[14]
Kanadan GP:n aikoihin Jackie Stewart ilmoitti aikovansa myydä tallin Fordille. Syyksi tähän kertoi sen, että jos talli haluaisi tosissaan taistella kärjessä Ferraria ja McLarenia vastaan, tarvitsisi se ison autonvalmistajan avukseen.[15]
Barrichello onnistui saavuttamaan tallille sen historian ensimmäisen ja ainoan paalupaikan Ranskan GP:n sateen sekoittamissa aika-ajoissa.[16] Itse kilpailussa hän sijoittui lopulta kolmanneksi.[16] Kauden kolmesta keskimmäisestä kilpailuista ei pisteitä tullut, mutta Barrichello onnistui sijoittumaan Unkarin GP:ssä viidenneksi[17] ja Italian GP:ssä neljänneksi.[18] Herbert ei sen sijaan saavuttanut yhtään pistettä seitsemään kilpailuun Kanadan kilpailun jälkeen.[19]
Kauden kohokohta oli kauden 14:s kilpailu, Euroopan Grand Prix. Sateen sotkemassa kilpailussa Herbert onnistui nousemaan kilpailun voittajaksi, ja Barrichello sijoittui kolmanneksi.[20] Voitto oli tallille sen historian ensimmäinen, mutta viimeinen. Herbertille itselleen voitto oli uran kolmas, mutta myös viimeinen. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa, Malesian GP:ssä, molemmat autot sijoittuivat taas pisteille sijoille 4 ja 5.[21] Enempiä pistesijoja talli ei enää urallaan saavuttanut.[22]
Talli sijoittui lopulta neljänneksi saavuttamallaan 36 pisteellä.[23] Se onnistui voittamaan nimekkäät Williams- ja Benetton-tallit.[23]
Kolme vuotta F1-sarjassa kilpailleen Stewartin nimeksi vaihdettiin seuraavalla kaudella Jaguar Racing uuden omistajan Fordin takia.
Stewartin autojen ulkonäkö
Stewartin autot olivat läpi sen kolmivuotisen historian pääväriltään valkoisia. Jackie ja Paul Stewartin skotlantilaisuuden takia autoissa oli lisäksi perinteisiä skotlantilaisia värikuvioita, joita käytetään muun muassa kilteissä. Autojen julkaisutilaisuuksissakin skotlantilaisuus kävi ilmi muun muassa Stewartien pukeutumisessa.[3]
Tallia sponsoroi kaikki kolme vuotta HSBC, jonka nimi ja punavalkoinen logo olivat kauden 1997 autossa auton yläosassa ja kauden 1998 ja 1999 autoissa sivuponttoonissa. Muita näkyviä sponsoreita ovat olleet Ford, Lear ja Texaco. Kauden 1999 autot erotti toisistaan autojen numeroiden erivärisyys: Herbertin auton numero 17 oli vaaleanvihreä, ja Barrichellon 16 punainen.
Tulokset kilpailuittain
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
| Kausi | Runko Moottori Renkaat | Kuljettajat | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1997 | SF01 Ford V10 B | AUS | BRA | ARG | SMR | MON | ESP | CAN | FRA | GBR | GER | HUN | BEL | ITA | AUT | LUX | JPN | EUR | 6 | 9. | |
 Rubens Barrichello | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 2 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 13 | 14† | Kesk. | Kesk. | Kesk. | ||||
 Jan Magnussen | Kesk. | DNS | 10† | Kesk. | 7 | 13 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 12 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 9 | ||||
| 1998 | SF02 Ford V10 B | AUS | BRA | ARG | SMR | ESP | MON | CAN | FRA | GBR | AUT | GER | HUN | BEL | ITA | LUX | JPN | 5 | 8. | ||
| Rubens Barrichello | Kesk. | Kesk. | 10 | Kesk. | 5 | Kesk. | 5 | 10 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 10 | 11 | Kesk. | |||||
| Jan Magnussen | Kesk. | 10 | Kesk. | Kesk. | 12 | Kesk. | 6 | ||||||||||||||
 Jos Verstappen | 12 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 13 | Kesk. | Kesk. | 13 | Kesk. | ||||||||||||
| 1999 | SF-3 Ford V10 B | AUS | BRA | SMR | MON | ESP | CAN | FRA | GBR | AUT | GER | HUN | BEL | ITA | EUR | MAL | JPN | 36 | 4. | ||
| Rubens Barrichello | 5 | Kesk. | 3 | 9† | DSQ | Kesk. | 3 | 8 | Kesk. | Kesk. | 5 | 10 | 4 | 3 | 5 | 8 | |||||
 Johnny Herbert | DNS | Kesk. | 10† | Kesk. | Kesk. | 5 | Kesk. | 12 | 14 | 11† | 11 | Kesk. | Kesk. | 1 | 4 | 7 |
Pistesijat
Sponsorit
|
|
|
|
|
|
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stewart Grand Prix Wikimedia Commonsissa
- The Formula One DataBase (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Grandprix.com – Stewart Grand Prix (englanniksi)
| Stewart Grand Prix | |