Gary Lineker
Gary Winston Lineker (s. 30. marraskuuta 1960 Leicester) on englantilainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on Englannin maajoukkueen kolmanneksi paras maalintekijä. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut televisiossa kommentaattorina ja juontajana.
 Gary Lineker vuonna 2011. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 30. marraskuuta 1960 | ||
| Syntymäpaikka | Leicester, Englanti | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1978–1985 |  Leicester City | 194 | (95) |
| 1985–1986 | Everton | 41 | (30) |
| 1986–1989 |  Barcelona | 103 | (43) |
| 1989–1992 | Tottenham | 105 | (67) |
| 1992–1994 |  Nagoya Grampus | 23 | (9) |
| Maajoukkue | |||
| 1984–1992 | Englanti | 80 | (48) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Pelaajaura
Ura seurajoukkueissa
Lineker aloitti uransa kotikaupunkinsa joukkueessa Leicester Cityssä vuonna 1976.[1] Hän esiintyi ensimmäisen kerran Leicesterin edustusjoukkueessa tammikuussa 1979, jolloin se pelasi 2. divisioonassa. Lineker oli mukana nostamassa seuraa pääsarjatasolle 1980 ja uudestaan 1983. Hän oli Leicesterin paras maalintekijä neljä kautta peräkkäin alkaen kaudesta 1981–1982, ja kaudella 1984–1985 hän voitti myös 1. divisioonan maalipörssin yhdessä Kerry Dixonin kanssa. Lineker valittiin maajoukkueeseen, ja isommat seurat kiinnostuivat hänestä. [2][3]
Kesällä 1985 hallitseva mestari Everton osti Linekerin 800 000 punnalla. Everton sijoittui toiseksi ja pääsi FA Cupin finaaliin, jonka se hävisi Liverpoolille. Lineker oli jälleen 1. divisioonan paras maalintekijä. Kauden päätteeksi Lineker sai sekä pelaajien että lehdistön vuoden pelaajan palkinnon. Vakuuttavan kauden ja onnistuneiden vuoden 1986 MM-kisojen jälkeen Lineker siirtyi espanjalaiseen Barcelonaan 2,2 miljoonalla punnalla. [2][3]
Lineker menestyi myös Barcelonassa. Hän pelasi Espanjassa kolme kautta, joiden aikana hän viimeisteli 43 maalia 103 liigaottelussa. Hän voitti joukkueessa Espanjan cupin 1988 ja Cup-voittajien cupin 1989. Viimeisellä Barcelonan-kaudellaan 1988–1989 Lineker lopulta menetti paikkansa avauskokoonpanossa Johan Cruyffin tultua seuran uudeksi valmentajaksi. Kesällä 1989 Lineker palasi takaisin Englantiin Tottenhamiin. [3]
Ensimmäisellä Tottenhamin-kaudellaan Lineker oli jälleen 1. divisioonan paras maalintekijä. Hän pelasi Tottenhamissa kolme kautta, joiden aikana hän voitti FA Cupin 1991. Viimeisellä pääsarjakaudellaan Lineker teki 28 maalia, ja lehdistö valitsi hänet jälleen kauden parhaaksi pelaajaksi.[4] Hän oli myös kolmas Fifan vuoden pelaaja -äänestyksessä. [3][5]
Tottenhamin-vuosien jälkeen Lineker pelasi vielä Japanin J. Leaguen Nagoya Grampus Eightissä kaksi kautta. Hän kärsi useista loukkaantumisista ja päätti lopulta lopettaa pelaajauransa syksyllä 1994. [3]
Uransa aikana Lineker pelasi 466 ottelua, joissa hän teki 243 maalia.[6] Hän ei saanut uransa aikana yhtään keltaista tai punaista korttia, mistä FIFA palkitsi hänet Fair Play -palkinnolla vuonna 1990.[7]
Ura maajoukkueessa
Lineker nousi maajoukkueeseen toukokuussa 1984, jolloin hän pääsi vaihdosta kentälle Skotlantia vastaan. Hän pelasi Meksikon MM-kisoissa 1986 viisi ottelua, joissa hän teki kuusi maalia. Englanti selvisi puolivälieriin, ja Lineker oli kisojen paras maalintekijä. Vuoden 1988 EM-kisat menivät Linekeriltä ja Englannilta surkeasti. Myöhemmin paljastui, että maaleitta jäänyt Lineker oli kärsinyt hepatiitista. Vuoden 1990 MM-kisoissa Lineker onnistui tekemään neljä maalia. Englanti eteni aina välieriin asti, joissa se hävisi rangaistuspotkukilpailun Saksaa vastaan. Linekerin maajoukkueura päättyi vuoden 1992 EM-kilpailuihin. [3]
Lineker pelasi maajoukkueessa yhteensä 80 ottelua, joissa hän teki 48 maalia.[3] Hän on maajoukkueen kaikkien aikojen kolmanneksi paras maalintekijä Wayne Rooneyn ja Bobby Charltonin jälkeen.[8][9]
Saavutukset
- Seurajoukkueissa
- Cup-voittajien cup: 1989
- FA Cup: 1991
- Copa del Rey: 1988
- Englannin 2. divisioonan mestaruus: 1980
- Henkilökohtaiset palkinnot
- Fifan vuoden pelaaja: kolmas sija 1991
- Euroopan vuoden pelaaja: toinen sija 1986
- MM-kisojen paras maalintekijä: 1986
- 1. divisioonan paras maalintekijä: 1985, 1986, 1990
- PFA:n vuoden pelaaja: 1986
- FWA:n vuoden pelaaja: 1986, 1992
- Fifan Fair Play -palkinto: 1990
Työskentely mediassa
Linekerin ura mediassa alkoi BBC Radio 5 Liven kommentaattorina 1992, ja uransa päätyttyä hän toimi Sunday Sport -ohjelman isäntänä. Televisiossa hän aloitti jalkapallokommentaattorina. Myöhemmin Lineker on toiminut juontajana useissa jalkapallo- ja urheiluaiheisissa ohjelmissa. Hän on muun muassa juontanut Match of the Day -ohjelmaa vuodesta 1999 asti ja työskennellyt toimittajana Barcelonan vuoden 1992 ja Atlantan vuoden 1996 kesäolympialaisissa sekä golfohjelmien juontajana. [10]
Huomionosoitukset
Lineker on saanut lukuisia kunnianosoituksia jalkapallourastaan. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin upseeriksi 1992.[11] Lineker valittiin Englantilaisen jalkapalloilun Hall of Fameen vuonna 2003,[5] ja hän oli mukana parhaiden elävien jalkapalloilijoiden FIFA 100 -listalla vuonna 2004.[12]
Yksityiselämä
Lineker on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Michelle Cockayne, jonka kanssa Lineker meni naimisiin 1986. Heillä on avioliitosta neljä poikaa. Pari erosi 2006. Vuonna 2009 Lineker meni naimisiin nykyisen vaimonsa, malli Danielle Buxin, kanssa.[13]
Lineker on tehnyt aktiivisesti työtä leukemian parissa toimissa hyväntekeväisyysjärjestöissä. Hänen vanhimmalla pojallaan todettiin kahdeksan viikon ikäisenä leukemia, josta tämä kuitenkin selvisi.[14][15]
Lähteet
Tilastot
- Gary Lineker - No slouch before moving to TV couch mirrorfootball.co.uk. Viitattu 10.3.2010. (englanniksi)
- Gary Linekerin seurajoukkuetilastot soccerbase.com. Viitattu 10.3.2010. (englanniksi)
- Gary Linekerin maajoukkuetilastot englandstats.com. Viitattu 10.3.2010. (englanniksi)
Viitteet
1982 
Paolo Rossi (6) | 1986 Gary Lineker (6) | 1990 Salvatore Schillaci (6) | 1994 
Oleg Salenko ja 
Hristo Stoitškov (6) | 1998 
Davor Šuker (6) | 2002 
Ronaldo (8) | 2006 
Miroslav Klose (5) | 2010 Thomas Müller (5) | 2014 
James Rodríguez (6) | 2018 Harry Kane (6)