Search

Gabelsbergerin järjestelmä

pikakirjoitusjärjestelmä

Gabelsbergerin järjestelmä on saksalaisen Franz Xaver Gabelsbergerin 1800-luvun alkupuolella kehittämä pikakirjoitusjärjestelmä, joka oli suosittu saksankielisissä maissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Gabelsbergerin järjestelmästä tehtiin muunnoksia myös useille muille eurooppalaisille kielille, ja muun muassa Lars Neovius-Nevanlinnan laatima suomenkielinen pikakirjoitusjärjestelmä perustuu siihen.

Esimerkki Gabelsbergerin järjestelmällä kirjoitetusta tekstistä

Järjestelmän rakenne

Gabelsbergerin järjestelmässä kullekin konsonantille ja useille konsonanttiyhdistelmille on oma merkkinsä. Merkit perustuvat tavallisten kaunokirjoituskirjainten muotoihin ja ovat oikealle kallellaan. Vokaalit kuvataan tavallisesti eri tavoin konsonanttimerkkien avulla, siten että sekä konsonantti- että vokaalimerkki saadaan yhdellä kynänvedolla. Erilaisia merkitsemistapoja on useita: konsonanttimerkkiä voidaan alentaa, ylentää, vahventaa, pidentää, pyöristää tai jyrkentää, tai peräkkäisten konsonanttien etäisyyttä voidaan pidentää.[1] Vokaaleille on myös omat merkkinsä, joita käytetään tavallisesti vokaalilla alkavien sanojen alussa.

Järjestelmän kehitysvaiheet

Synty

Gabelsberger aloitti järjestelmän kehittämisen vuonna 1817 toimiessaan virkamiehenä Münchenissä. Vuonna 1819 hän toimi yhdessä ensimmäisen oppilaansa kanssa pikakirjoittajana Baijerin maapäivillä, mutta pikakirjoittaminen ei kuitenkaan onnistunut vielä tuolloisella järjestelmällä tyydyttävästi.[2] Gabelsberger jatkoi järjestelmän kehittämistä: vuonna 1823 kirjainmerkit olivat lopullisessa muodossaan ja vuonna 1826 koko järjestelmä siinä muodossa, jossa Gabelsberger julkaisi sen vuonna 1834 nimellä Anleitung zur deutschen Redezeichenkunst oder Stenographie.[3] Kirjassa oli yli 500 sivua, ja sitä on pidetty kaikkien aikojen suurimpana ja kattavimpana pikakirjoituksen oppikirjana.[4] Tämän jälkeen Gabelsberger jatkoi edelleen lyhennysopin kehittämistä. Oppikirjan toinen laitos julkaistiin vuonna 1850, vuosi Gabelsbergerin kuoleman jälkeen.[3]

Kolme koulukuntaa

Gabelsbergerin kuoleman jälkeen järjestelmän kehittäminen hajaantui, ja muodostui kolme erillistä koulukuntaa: Münchenin, Dresdenin ja Wienin koulukunnat. Eri koulukuntien välillä alkoi tulla eroja sanojen kirjoitustavoissa. Erojen vähentämiseksi Münchenin pikakirjoitusyhdistys järjesti elokuussa 1852 kokouksen, johon kutsuttiin eri yhdistysten jäseniä. Saatiin aikaan niin sanottu Münchenin päätös (Münchener Beschlüsse), jossa päätettiin joistakin yksittäisten sanojen kirjoitustavoista ja vokaalien merkitsemisestä.[5]

Münchenin päätös ei kuitenkaan johtanut toivottuun suuntaan, vaan kirjoitustapasekaannukset päin vastoin lisääntyivät. Vuonna 1857 saatiin aikaan niin sanottu Dresdenin päätös (Dresdener Beschlüsse), joka muodosti perustan Gabelsbergerin järjestelmälle vuosiksi 1857–1902.[6]

Vuonna 1902 saatiin aikaan uusi järjestelmäasiakirja, joka toi järjestelmään kaksi eritasoista versiota: liikepikakirjoitus (Verkehrsschrift) ja puhepikakirjoitus (Redeschrift).[7]

Suosio

Gabelsbergerin järjestelmä oli 1900-luvun alussa Saksan suosituin pikakirjoitusjärjestelmä: Gabelsbergerin koulukunnassa oli noin 2000 pikakirjoitusyhdistystä, joissa oli yhteensä noin 100 000 jäsentä.[8] Järjestelmän käyttö hiipui, kun Saksassa siirryttiin käyttämään uutta yhtenäisjärjestelmää 1920-luvulta lähtien.

Sovitukset muille kielille

Gabelsbergerin järjestelmästä tehtiin sovituksia yli kolmellekymmenelle kielelle.[9] Suomessa on ollut käytössä J. E. Svanin ja August Fabritiuksen kehittämä ruotsinkielinen järjestelmä ja Lars Neovius-Nevanlinnan kehittämä suomenkielinen järjestelmä.[10]

KieliLaatijat
albaniaGeorg Benussi 1926[11]
armeniaAthanasius Tiroyan 1888[12]
bulgariaAnton Bezenšek 1879[13]
englanti

Alexander Puschkin 1854,[14]G. Leutritz 1854,[15]Alfred Geiger 1860,[15]O. M. Tennison 1873,[16]Charles Mayr 1882,[16][17]Heinrich Richter 1888,[16]W. H. Barlow 1894,[18]A. Rasmussen ja C. Christiansen 1897,[18]Lippman 1900,[19]Minna Heß 1907,[19]C. Christiansen 1907, 1910,[20]Grund ja Compter 1910,[19]Ahnert 1913[19]

esperanto

G. Christoffel 1907,[21][22]Albert Schramm 1910[21][23]

espanja

Juan Neumeier 1874,[24][25]Heinrich Krieg 1890,[26]Curt Grossmann 1908,[27]Luis Benevolo 1912[28][29]

heprea

Max Grünbaum 1866,[12]Larfeld 1877[12]

hollanti

J. B. Rietstap 1869,[30]Josef Schwab 1891[30][31]

islantiVilhelm Jakobsson 1916[32][33]
italia

Anton von Leinner 1858,[12]Heinrich Noë 1860[34]

kiinaTivadar Galánthay Glock 1914[35][36]
kreikkaJosef Mindler 1843[37][38]
kroatia

Franjo Magdić 1864,[39]Anton Bezenšek 1876[40]

latina

F. X. Kohl 1861,[41]Josef Plaseller 1868,[41][42]A. Biel 1890[24]

norjaJohan Henrik Cappelen 1867[43][44]
persiaH. Jantsch 1865[12]
portugali

O. Niemeyer 1868,[45]A. Pfeil 1892,[46]A. L. Elpel 1896[47]

puola

Lubin Olewiński 1864,[48]Felicjan Jackowski 1868,[48][49]Józef Poliński 1861[48]

KieliLaatijat
ranska

Karl Engelhard 1854,[50]L. S. 1858,[50]Alfred Geiger 1860,[50]Alexander Puschkin 1863,[51]Max Grünbaum 1873,[52]E. Halter 1877,[52]Heinrich Krieg 1880,[53]Johann Rausser 1885,[53][54]P. Hombourger 1888,[55]Heinrich Noë 1899,[55]Corinna Benevolo 1906,[55]Karl Sucher 1900,[55]A. Signoret 1907,[56]Carl Hjort 1906[57]

romania

Dimitrie Racuciu 1864/1865[57][58]Dimitrie Stoenescu,[59][58]Bausek 1877,[59]Eduard Kohn 1905[14][60]

ruotsi

Andreas Huber 1855,[43]J. A. Petre 1860,[61][62]J. E. Svan 1862,[61][63]F. E. Richter 1894[64][65]

ruteeni

Jaworski 1871,[66]Józef Poliński 1891[66]

serbia

Jovan Milovanović 1872,[13]Anton Bezenšek 1876[13]

slovakkiEmil Černý 1868[48]
sloveeni

Franc Hafner 1865,[40][67]Anton Bezenšek 1876,[40]Franjo Magdić 1892, [68]Franc Novak 1900[68]

suomi

Lars Neovius 1876,[69][70]F. E. Richter 1894[71]

tanskaDavid Dessau 1853,[72][73]
tšekki

Ignaz Jacob Heger 1844/1849,[74]komitea 1862/1863[75][76]

turkkiMax Grünbaum 1877[77]
unkari

Ludwig Gaszner 1860,[71][78]Iván Markovits 1863[79]

venäjä

Ignaz Jacob Heger 1849,[80][81]Hänel 1863,[81]Tornau ja Zeibig 1863,[81]Pavel Olchin 1864,[82]Šercl 1866,[82]Ustinow 1881,[82]Kriwoš 1893,[82]Anton Bezenšek 1907,[82]Kramer 1909,[82]Emil Černý 1912[82]

Lähteet

  • Bonnet, Rudolf: Männer der Kurzschrift. Darmstadt: Winklers Verlag, 1935. (saksaksi)
  • David, Fritz: Ausführliche Zeittafeln zur Geschichte der Stenographie. Wilhelm Reuters Stenographie-Verlag, 1922. (saksaksi)
  • Dowerg, Rudolf: Entwicklungsgeschichte des Gabelsbergerschen Systems. Heckners Verlag, 1915.
  • Heck, K.: Geschichte der Schule Gabelsberger, osa 1. Hecknersche Druckerei, 1901.
  • Heck, K.: Geschichte der Schule Gabelsberger, osa 2. Hecknersche Druckerei, 1902.
  • Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940. (saksaksi)
  • Krumbein, Eduard: Entwicklungsgeschichte der Schule Gabelsberger's. Dresden: Wilhelm Reuter's Stenographie-Verlag, 1901.
  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
  • Moser, Franz; Erbach, Karl: Lebendige Kurzschriftgeschichte. 7. painos. Darmstadt: Winklers Verlag, 1969.

Viitteet

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https:https://www.search.com.vn/wiki/index.php?lang=fi&q=Gabelsbergerin_järjestelmä&oldid=19298750”
🔥 Top keywords: Wikipedia:EtusivuToiminnot:HakuAnders AdlercreutzJalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailutPahan väriIda PaulJalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2024Kylian MbappéMichel PlatiniLuettelo Suomen kaupungeistaRomelu LukakuMichael PenttiläJuhannusJalkapallon maailmanmestaruuskilpailutToiminnot:Tuoreet muutoksetJalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2020AdlercreutzJarno SaarinenRuud GullitKipparikvartetti (elokuva)SuomiRanskan jalkapallomaajoukkueLuettelo hätäkeskuksen tehtäväluokistaIsänpäiväAntoine GriezmannKipparikvartettiSalatut elämät – 26. esityskausi (2023–2024)IlonBelgian jalkapallomaajoukkueBelgiaAntti KaikkonenErkka V. LehtolaRitva OksanenRomaniaCasino Royale (vuoden 1967 elokuva)Marianne MiettinenJalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2022IslantiLiisa Tuomi