GJ 1214 b
GJ 1214 b on supermaapalloksi luokiteltava eksoplaneetta. Se kiertää 13 parsekin (noin 42 valovuotta) etäisyydellä Maasta sijaitsevaa M-spektriluokan tähteä GJ 1214. Planeetan löytyminen julkaistiin 17. joulukuuta 2009, ja sen havaitsi ylikulkumenetelmällä eksoplaneettoja etsivä MEarth Project.
| GJ 1214 b | |
|---|---|
_(2021-054-01FMJA3A8205K9X4M9QXJK5JX9).png) | |
| Löytäminen | |
| Löytöpäivä | [1] |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Massa | 8,41 Earth mass |
| Säde | 2,733 maapallon säde |
| Kiertorata | |
| Kiertokohde | Gliese 1214 |
| Eksentrisyys | 0,0062 |
| Inklinaatio | 88,98 astetta |
| Kiertoaika | 1,580404418 vuorokautta |
| Radan isoakselin puolikas | 0,01505 au[2] |
| Havaitseminen | |
| Tähdistö | Käärmeenkantaja |
| Rektaskensio | 258,82889052749750 ° |
| Deklinaatio | 4,96390685991167 ° |
GJ 1214 b:n kiertoaika keskustähden ympäri on 1,6 Maan vuorokautta, mikä antaa tähden ja planeetan väliseksi etäisyydeksi 0,07 AU:ta. Planeetan läpimitta on noin 2,68 Maan läpimittaa ja sen massa noin 6,55 Maan massaa. Planeettojen koostumusta määrittävien mallien mukaan planeetan massasta noin 75 % muodostuu vedestä, 22 % piistä ja 3 % raudasta. Toisen näkemyksen mukaan planeetan alhainen tiheys johtuu suuresta kaasupitoisuudesta, jota on kiven ja vesijään lisäksi. Tällöin planeetta olisi eräänlainen ”mini-Neptunus”[3].
Planeetan pintalämpötilaksi on arvioitu 393–555 K eli 120–282 °C. Tämä tekee siitä toistaiseksi ylikulkumenetelmällä havaituista planeetoista ylivoimaisesti viileimmän.[4][5]
Koska planeetta sijaitsee varsin lähellä Maata ja se kulkee Maasta katsottuna keskustähtensä editse, GJ 1214 b:tä ympäröivän kaasukehän ominaisuuksia on pystytty tutkimaan. Se on ensimmäinen supermaapallon kaasukehä, jota on huolella analysoitu. Planeetan kaasukehätutkimusta johtaneen tutkijan mukaan planeetan kaasukehän tutkimisessa on saavutettu todellinen virstanpylväs supermaapallojen kuvantamisessa. Analyysi päästiin tekemään, kun planeetta kulki emotähtensä editse. Kun planeetta on emotähtensä edessä, osa tähden valosta kulkee planeetan kaasukehän läpi, jolloin teleskoopeilla pystytään havannoimaan kaasukehän läpi kulkeneen valon ominaisuuksia.[6]
Planeetan keskustähdestä
Planeetta GJ 1214 b kiertää himmeää punaista kääpiötähteä GJ 1214, jonka sijaitsee Käärmeenkantajan tähdistössä. Tähti on niin himmeä, että se näkyy vain suurella kaukoputkella; näennäinen kirkkaus V on 14,67[7]. Tähden arvioitu massa on 0,157 aurinkoa, säde 0,211 ± 0,0097 aurinkoa, pintalämpötila 3026 ± 130 K ja luminositeetti 0,00334. Tähti on arvioitu hieman Aurinkoa vanhemmaksi eli 6 miljardin vuoden ikäiseksi, mutta ikä saattaa olla rajoissa 3–10 miljardia vuotta.
Lähteet
| Tähdet | α Oph, η Oph, ζ Oph, δ Oph, β Oph, κ Oph, ε Oph, θ Oph, ν Oph, 72 Oph, γ Oph, λ Oph, 67 Oph, 70 Oph, 44 Oph, χ Oph, 45 Oph, φ Oph, 36 Oph, σ Oph, ι Oph, ξ Oph, 68 Oph, ω Oph, ψ Oph, 47 Oph, ρ Oph, μ Oph, υ Oph, 20 Oph, 71 Oph, 41 Oph, τ Oph, 51 Oph, 66 Oph, 30 Oph, 74 Oph, 58 Oph, 24 Sco, HD 156681, 36 Oph, ο Oph, 23 Oph, τ Oph, 43 Oph, 37 Oph, 21 Oph, 24 Oph, 73 Oph, 14 Oph, 26 Oph, 12 Oph, 53 Oph, U Oph, ρ Oph, 16 Oph, 19 Oph, V986 Oph, 61 Oph, Y Oph, 29 Oph, 52 Oph, ο Oph, 18 Oph, Barnardin tähti, Wolf 1061, Gl 673, SN 1604 |
|---|---|
| Eksoplaneetat |