Ferdinand I (Aragonia)

Ferdinand I (27. marraskuuta 1380 Medina del Campo – 2. huhtikuuta 1416 Igualada) oli Aragonian kuningas vuosina 1412–1416 lankonsa Martin I:n kuoltua ilman laillista perillistä.^[1] Hän oli Kastilian kuninkaan Henrik III:n (1390–1410) veli ja tämän kuoltua alaikäisen Juhana II:n sijaishallitsija^[2] yhdessä pojan äidin Lancasterin Catalinan kanssa.^[3]

Ferdinand I
Aragonian kuningas
Valtakausi	3. syyskuuta 1412 – 2. huhtikuuta 1416
Kruunajaiset	tammikuu 1414 (Zaragoza)
Edeltäjä	Martin I
Seuraaja	Alfonso V
Syntynyt	27. marraskuuta 1380 Medina del Campo
Kuollut	2. huhtikuuta 1416 (35 vuotta) Igualada
Hautapaikka	Poblet-luostari
Puoliso	Eleonoora Alburquerquelainen
Lapset	Alfonso V, Aragonian kuningas Maria, Kastilian kuningatar Juhana II, Aragonian kuningas Henrik, Villenan herttua Eleonoora, Portugalin kuningatar Pietari, Alburquerquen kreivi
Suku	Trastámara
Isä	Juhana I
Äiti	Eleonoora Aragonialainen
Uskonto	roomalaiskatolisuus

Ferdinandin tie kuninkaaksi ei ollut yksiselitteinen, sillä vuonna 1410 kuollut Martin I ei ollut nimennyt seuraajaansa. Tämä aiheutti riitelyä ja sotimista kahden vuoden ajan, kunnes vallanperimystä pohtinut komitea asettui vuonna 1412 Ferdinandin kannalle.^[4] Urgelin kreivi Jaume ei kuitenkaan hyväksynyt päätöstä, vaan nousi kapinaan keväällä 1413. Saamatta tukea liittolaisiltaan hän joutui vetäytymään Balaguerin linnaan ja antautumaan muutaman kuukauden piirityksen jälkeen. Ferdinand kohteli kapinallista hyväntahtoisesti, eikä riistänyt hänen henkeään, vaan vangitsi kreivin ja takavarikoi tämän omaisuuden.^[5]

Paavin ja vastapaavin taistelussa Ferdinand asettui lopulta Benedictus XIII:ta vastaan tammikuussa 1416.^[6] Hän oli Benedictuksen viimeinen merkittävä tukija, mutta ei ennättänyt nähdä kirkollisen hajaannuksen ratkaisua, sillä hän kuoli 2. huhtikuuta 1416 vain neljä vuotta hallittuaan.^[7]

Ferdinand I:n kuoltua tuli Aragonian kuninkaaksi hänen poikansa Alfonso V (1416–1458), jonka aikana hallitusvastuu siirtyi vastapaavi Benediktus XIII:n veljenpojanpojan Alvaro de Lunan käsiin.^[8]