Ferdinand III (keisari)

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija (1637–1657)
Tämä artikkeli käsittelee keisaria. Muita samannimisiä hallitsijoita luetellaan täsmennyssivulla.

Ferdinand III (13. heinäkuuta 1608 Graz2. huhtikuuta 1657 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1637–1657, Böömin kuningas vuodesta 1627 ja Unkarin kuningas vuodesta 1625.[1]

Ferdinand III
Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi18. marraskuuta 1637 – 1. huhtikuuta 1657
Kruunajaiset18. marraskuuta 1637
EdeltäjäFerdinand II
SeuraajaLeopold I
Syntynyt13. heinäkuuta 1608
Graz, Steiermarkin herttuakunta
Kuollut2. huhtikuuta 1657 (48 vuotta)
Wien, Itävallan arkkiherttuakunta
PuolisoMaria Anna Espanjalainen
Maria Leopoldine
Eleonora Gonzaga
LapsetFerdinand IV
Maria Anna
Leopold I
Kaarle Joosef
Eleonor
SukuHabsburg
IsäFerdinand II
ÄitiMaria Anna
Uskontoroomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Ferdinand III:n isä, keisari Ferdinand II, yritti saada poikansa valituksi seuraajakseen eli roomalaisten kuninkaaksi jo vuoden 1630 Regensburgin valtiopäivillä, mutta Saksan vaaliruhtinaat eivät halunneet antaa Habsburgin suvulle liikaa valtaa ja vastustivat päätöstä.[2] Samalla vaaliruhtinaat vaativat Albrecht von Wallensteinin erottamista, Johann Tillyn nostamista keisarillisen armeijan johtoon ja niin sanotun restituutioediktin kumoamista.

Kun Wallenstein murhattiin vuonna 1634, Ferdinandista tuli keisarillisen armeijan muodollinen ylipäällikkö kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hän voitti ruotsalaiset Nördlingenin taistelussa ja karkotti siten heidät Etelä-Saksasta. Hänet valittiin viimein isänsä seuraajaksi vuonna 1636, vain muutamaa kuukautta ennen tämän kuolemaa.[2]

Keisari Ferdinand oli realisti, joka ymmärsi, ettei kolmikymmenvuotinen sota ollut voitettavissa, ja alkoi etsiä tietä rauhaan. Sodan loppuvaiheessa hän antoi kaikille saksalaisille ruhtinaille oikeuden päättää omasta ulkopolitiikastaan – teko, jonka sanotaan jouduttaneen saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajoamista.

Ferdinand oli yksi Westfalenin rauhansopimuksen allekirjoittajista.[1]

Ferdinand kävi sotaa uudestaan ruotsalaisia vastaan liityttyään elokuussa 1656 mukaan Pohjan sotaan.[3]

Ferdinand oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Maria Anna Espanjalainen, toinen Maria Leopoldine (1632–1649); ja kolmas Eleonora II Gonzaga (1628–1686). Hän sai Maria Annan kanssa kolme lasta[4]

Lähteet

  • Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.

Viitteet

Edeltäjä:
Ferdinand II
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1637–1657
Seuraaja:
Leopold I