Emanuel Pohjaväre
Emanuel Pohjaväre (vuoteen 1906 Helin,[1] 29. huhtikuuta 1875 Teisko – 31. joulukuuta 1949 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1909 ja 1911–1918.[2] Sisällissodan aikana Pohjanväre työskenteli punaisten hallinnossa ja pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle.
| Emanuel Pohjaväre | |
|---|---|
 Emanuel Pohjaväre vuonna 1907. | |
| Kansanedustaja | |
22.5.1907–31.5.1909, 1.2.1911–25.9.1918 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1875 Teisko |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1949 (74 vuotta) Petroskoi |
| Ammatti | leipuri |
Elämä
Emanuel Pohjaväreen vanhemmat olivat Ruovedellä syntyneet torppari Franz Herman Helin (1831-1901) ja Amanda Ala-Ruhala (1835-1884).[3] Pohjaväre työskenteli jo lapsesta renkinä ja oli myöhemmin leipurinoppilaana Tampereella ja Helsingissä. Vuonna 1897 hän perusti leipuriliikkeen ja sekatavarakaupan Ruoveden Muroleeseen. Yrityksen ajauduttua konkurssiin 1902 Pohjaväre muutti Ähtäriin ja avasi leipomon Inhan tehtaille.[4] Vuodesta 1908 lähtien hän piti leipuriliikettä Mäntän Koskelassa.
Pohjaväre toimi leipurintyönsä ohessa sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana. Hän oli myös Inhan ja Mäntän työväenyhdistysten puheenjohtajana. Vuonna 1907 Pohjaväre valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Kahden vaalikauden jälkeen Pohjaväre palasi leipurin ammattiin, mutta valittiin eduskuntaan jälleen 1911.[4]
Sisällissodan aikana Pohjaväre toimi kansanvaltuuskunnan sisäasianosaston kamreerin apulaisena.[5] Sodan loppuvaiheessa Pohjanväre pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän aluksi toimi luennoitsijana ja opettajana Kontupohjassa. Pohjaväre asettui myöhemmin Petroskoihin, jossa hän kirjoitti myös Punainen Karjala -lehteen. Neuvostoliitosta saadun tiedon mukaan Pohjaväre kuoli Petroskoissa 78-vuotiaana joulukuussa 1949.[4] Suomessa hänet julistettiin kuolleeksi vuonna 1962.[2]
Perhe
Emanuel Pohjaväreen puoliso oli Ruovedellä syntynyt Lydia Emilia Ala-Pohja (s. 1878), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1900.[2] Pohjaväreen paettua Venäjälle Lydia jäi lasten kanssa Suomeen. Lydia Pohjaväre oli mukana sosialidemokraattisen naisliiton toiminnassa ja vaikutti pitkään Mäntän kunnalliselämässä eri luottamustehtävissä.[6]