Elias Ilkka

suomalainen kuvataiteilija

Elias Ilkka (25. kesäkuuta 1889 Jalasjärvi14. tammikuuta 1968 Sääksmäki[1]) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli suomalaisen 1920-luvun klassisuuden ensimmäisiä edustajia.[2]

Elias Ilkka vuonna 1932.

Ura

Elias Ilkan vanhemmat olivat torppari Elias Ruudolf Ilkka ja Emilia Kuutti. Hän opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1906–1907 ja oli sitten kuvanveistäjä Emil Wikströmin oppilaana 1907–1908. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa hän opiskeli 1910–1911, ja kävi opintomatkoilla Pariisissa Académie Colarossissa 1912 ja 1930 sekä Italiassa 1922. Lisäksi hän työskenteli Yhdysvalloissa vuosina 1924–1927 rakennusfiguurien ja koristeiden muovailijana.[1][3][4]

Ilkka teki useita patsaita ja muotokuvia, muun muassa yhdessä Erik Bryggmanin kanssa Helsingin suomalaisen vakoisten sankaripatsaan sekä Ylistaron, Jalasjärven ja Räisälän valkoisten sankaripatsaat. Hänen tekemiään muotokuvia olivat muun muassa J. R. Danielson-Kalmarin pronssikuva Helsingin yliopistossa, Heikki Klemetin muotokuva sekä Larin Kyöstin pronssipää.[4]

Teoksia

  • Helsingin suomalainen sankaripatsas 1920 (Erik Bryggmanin kanssa)
  • Ylistaron, Jalasjärven ja Räisälän sankaripatsaat
  • J. R. Danielson-Kalmarin pronssikuva, Helsingin yliopisto
  • Heikki Klemetin ja Anders Wikstenin muotokuvat
  • Larin-Kyöstin pronssipääpatsas 1917
  • Pronssinen pojan pää, 1925 Ateneum
  • Matti Laurilan pronssinen muotokuva, Vaasan museo [3]
  • Lähteellä, 1929 (sijainti: Voipaalan taidekeskus)
  • Sääksi, 1964 (sijainti: Voipaalan taidekeskus)
  • Peikko ja impi -veistos Vaasa 1917
  • Äänekosken hautausmaan suihkukaivo Paimentyttö, 1937
  • Jääkäri-reliefisarja Ostrobotnialle 1939
  • Rouva Lydia Keirknerin muotokuva 1920
  • Kylpy 1929, Ateneum
  • Aune Lindströmin muotokuva 1932, Ateneum

Lähde:[5]

Valokuvia julkisista teoksista

Lähteet

Aiheesta muualla


Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.