Dyyni (vuoden 1984 elokuva)
Dyyni (Dune) on David Lynchin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen tieteiselokuva vuodelta 1984. Se perustuu Frank Herbertin samannimiseen kirjaan. Elokuvan pääosaa esittää Kyle MacLachlan.
| Dyyni | |
|---|---|
| Dune | |
 | |
| Ohjaaja | David Lynch |
| Käsikirjoittaja | David Lynch romaani: Frank Herbert |
| Tuottaja | Raffaella De Laurentiis |
| Säveltäjä | Toto Brian Eno Marty Paich |
| Kuvaaja | Freddie Francis |
| Leikkaaja | Antony Gibbs |
| Pukusuunnittelija | Bob Ringwood |
| Lavastaja | Pier Luigi Basile Benjamin Fernandez |
| Pääosat | Kyle MacLachlan, Sting, Jose Ferrer, Francesca Annis |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Dino De Laurentiis Corporation Universal Pictures |
| Levittäjä | Universal Studios Universal Subscription Netflix |
| Ensi-ilta | 14. joulukuuta 1984 Suomi: 22. helmikuuta 1985 |
| Kesto | 137 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 45 000 000 USD (arvioitu) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rooleissa
Lopputekstien mukaisessa järjestyksessä:
| Francesca Annis | … | lady Jessica |
| Leonardo Cimino | … | paronin lääkäri |
| Brad Dourif | … | Piter De Vries |
| José Ferrer | … | Padishah-keisari Shaddam IV |
| Linda Hunt | … | Shadout Mapes |
| Freddie Jones | … | Thufir Hawat |
| Richard Jordan | … | Duncan Idaho |
| Kyle MacLachlan | … | Paul Atreides |
| Virginia Madsen | … | prinsessa Irulan |
| Silvana Mangano | … | kunnianarvoisa äiti Ramallo |
| Everett McGill | … | Stilgar |
| Kenneth McMillan | … | paroni Vladimir Harkonnen |
| Jack Nance | … | kapteeni Iakin Nefud |
| Siân Phillips | … | kunnianarvoisa äiti Gaius Helen Mohiam |
| Angélica Aragón | … | Bene Gesserit sisar |
| Jürgen Prochnow | … | herttua Leto Atreides |
| Paul L. Smith | … | ”peto” Rabban |
| Patrick Stewart | … | Gurney Halleck |
| Sting | … | Feyd-Rautha |
| Dean Stockwell | … | tohtori Wellington Yueh |
| Max von Sydow | … | Liet-Kynes |
| Alicia Witt | … | Alia Atreides |
| Sean Young | … | Chani |
| Honorato Magaloni | … | Otheym |
| Judd Omen | … | Jamis |
| Molly Wryn | … | Harah, Jamisin vaimo |
Jodorowskyn Dyyni-projekti
Vuonna 1974 ranskalainen tuottaja Jean-Paul Gibon hankki Dyyni-kirjasarjan elokuvaoikeudet ja kiinnitti ohjaajaksi Alejandro Jodorowskyn. Jodorowsky sai mukaan tuotantoon muun muassa Pink Floydin ja Magman tekemään musiikkia sekä Dan O’Bannonin vastaamaan efekteistä ja visuaalisuudesta yhdessä H. R. Gigerin, Jean Giraudin (tunnetaan myös nimellä Moebius) ja Chris Fossin kanssa. Jodorowsky suostutteli myös Salvador Dalín keisarin rooliin ja Orson Wellesin esittämään paroni Harkonnenia. Muissa rooleissa olivat muun muassa Mick Jagger Feyd Rauthana, Udo Kier, David Carradine ja Jodorowskyn 12-vuotias poika Brontis Jodorowskyn Paulin osassa, jota valmennettiin rooliin kahden vuoden ajan kuusi tuntia päivässä. Projekti kaatui budjettisyihin, elokuvan suunniteltuun 14 tunnin pituuteen ja studion epäluuloon itse Alejandro Jodorowskyä kohtaan.[1][2]
Projektista on tehty Jodorowsky’s Dune -niminen dokumentti vuonna 2013.[2]
Ohjaajat ja Dyynin tuotanto
Tämän jälkeen ensimmäisen menestyselokuvansa Alien - kahdeksas matkustaja ohjanneen Ridley Scottin oli tarkoitus ohjata elokuva.[3] Hän työsti vuonna 1979 käsikirjoitusta 7 kuukauden ajan Rudy Wurlitzerin kanssa ja aikoi jakaa kirjan kahdeksi eri elokuvaksi. H. R. Giger oli kiinnitetty edelleen visuaalisten efektien suunnittelijaksi. Scott kuitenkin totesi, että koko projektiin olisi mennyt liikaa työtä ja aikaa 2,5 vuotta. Hän ei ollut myöskään tyytyväinen maalattiaisiin studioihin Mexico Cityssä, johon tuotanto piti siirtää kustannussyistä.[3] Kun hänen vanhempi veljensä Frank kuoli syöpään, Scott luovutti erinomaisena pitämänsä käsikirjoituksen[3] De Laurentiisille. Ridley Scott keskittyi tämän jälkeen elokuvaan Blade Runner, joka sai ensi-iltansa vuonna 1982.[4]
Dino De Laurentiis jatkoi yhdeksän vuotta myöhemmin projektia ja kiinnitti vuonna 1981 David Lynchin ohjaajaksi. Nähtyään Elefanttimiehen (1980) tuottaja Raffaella De Laurentiis päätti, että David Lynchin pitäisi ohjata elokuva. Samoihin aikoihin Lynch sai useita muita ohjaustarjouksia, kuten Jedin paluu, josta hän kieltäytyi George Lucasin hyväksi. De Laurentiis otti yhteyttä Lynchiin, joka ei tuntenut kirjaa lainkaan. Luettuaan kirjan ja sanoneensa "rakastaneensa sitä", hän tapasi De Laurentiisin ja suostui ohjaamaan elokuvan.[5][6] David Lynch työskenteli käsikirjoituksen parissa kuusi kuukautta ensin Eric Bergrenin ja Christopher De Voren kanssa, jotka tekivät kaksi luonnosta. Lynch työskenteli sen jälkeen viiden muun luonnoksen parissa. Aluksi Lynch oli käsikirjoittanut Dyynin kahdeksi eri elokuvaksi, mutta lopulta se tiivistettiin yhdeksi kahden tunnin mittaiseksi elokuvaksi, ohjaajan tahdon vastaisesti.[7][2]
Kuvaukset aloitettiin 30. maaliskuuta 1983, 135-sivuisen käsikirjoituksen kuudennen luonnoksen mukaisesti. Elokuva kuvattiin kokonaan Meksikossa, enimmäkseen Churubusco Studioilla Mexico Cityssä. Dino De Laurentiis sanoi, että tämä johtui osittain suotuisasta valuuttakurssista ja ettei yhdelläkään studiolla Euroopassa ollut tuotantoon tarvittavia tiloja. Yli 40–42 miljoonan dollarin budjetin Dyyni tarvitsi 80 lavastetta, jotka oli rakennettu 16 ääninäyttämölle, tuotannossa työskenteli 1 700 ihmistä ja yli 20 000 statistia. Monet ulkokuvista kuvattiin Meksikon pohjoisrajalla Samalayucan dyynialueella Ciudad Juárezissa Chihuahuassa. [8][7][9] Kuvaukset kestivät kuusi kuukautta ja niitä vaivasivat erilaiset tuotanto-ongelmat, kuten Meksikon infrastruktuurin aiheuttamat sähkö- tai tietoliikennehäiriöt sekä näyttelijöiden ja tuotantotiimin terveysongelmat.[7]
David Lynch pitää 3,5 vuotta kestänyttä työtään Dyynin ohjaajajana uransa ainoana todellisena epäonnistumisena eikä ole suostunut jälkikäteen kommentoimaan sen tuotannon yksityiskohtia.[10][11][2] Hän myös halusi poistaa nimensä elokuvasta kokonaan.[3]
Arvioita
Video-oppaassa vuodelta 1994 Dyyni saa yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[12]
Elokuva oli vuonna 1985 ehdolla Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscar-palkintoon parhaasta äänityksestä, jonka olivat tehneet Bill Varney, Steve Maslow, Kevin O’Connell ja Nelson Stoll. Palkinto meni Amadeus elokuvan äänitykselle.[13]
Elokuva on voittanut Hastings Bad Cinema Society Stinkers -palkinnon.[14]
Tuotto
Elokuva sai ensi-iltansa 14. joulukuuta 1984 yhteensä 915 teatterissa ja tuotti avausviikonloppunaan 6 025 091 dollaria. Se sijoittui Yhdysvaltojen lipputuloissa toiseksi Beverly Hills kytän jälkeen.[15] Hieman yli vuoden kestäneen ensi-iltalevityksen jälkeen Dyyni oli tuottanut 30 925 690 dollaria (vuoteen 2020 mennessä 76 827 000 dollaria).[16] Noin 40–42 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiseksi arvioidun tuotantobudjettinsa perusteella elokuvaa pidettiin lipputulojensa suhteen epäonnistuneena ja tappiollisena.[17] Vaikka elokuva on saanut myöhemmin kulttimaineen ja lisää katsojia,[2] sitä on kutsuttu "Scifin Heaven's Gateksi (Portti ikuisuuteen)", joka aiheutti jättimäiset yli 40 miljoonan dollarin tappiot.[18]
Lisää aiheesta
- Duneinfo.com (englanniksi)