Dnipro
Dnipro (ukr. Дніпро, Dnipro) on kaupunki Ukrainassa Kiovan eteläpuolella, Dneprjoen (ukr. Dnipro) varrella.[2] Dnipro on Ukrainan neljänneksi suurin kaupunki lähes miljoonalla asukkaallaan.[3] Se on myös Dnipropetrovskin alueen ja sen Dnipron piirin hallinnollinen keskus.
| Dnipro (Дніпро) | |
|---|---|
 | |
 lippu |  vaakuna |
  Dnipro | |
Koordinaatit: , 34°59′0″E | |
| Valtio |  Ukraina |
| Alue | Dnipropetrovskin alue |
| Piiri | Dnipron piiri |
| Perustettu | 1776 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Ivan Ivanovytš Kulitšenko |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 405 km² |
| Väkiluku (2022) ([1]) | 968 502 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Postinumero | 49 000 |
| Suuntanumero(t) | +380 56(2) |
Dniproa on yleisesti pidetty kauniina kaupunkina. Sen vehreät puistokadut mutkittelevat molemmin puolin Dneprin rantavalleja. Vihreät puistot ja kukkulat tuovat oman säväyksensä kaupungin luonnonläheiseen mutta urbaaniin tunnelmaan. Dnipro on Ukrainan korkean teknologian, koulutuksen, koneenrakennuksen, lentokoneteollisuuden, metallurgian ja kaupankäynnin keskus. Kaupungissa sijaitsee muun muassa avaruusraketteja ja -laitteita valmistavaa teollisuutta.[4]
Nimi
Dnipron aiempia nimiä Venäjän keisarikunnan ajalta ovat Jekaterinoslav ja Novorossijsk, neuvostoaikana kaupunki sai nimekseen Dnipropetrovsk; nykyiseen muotoon Dnipro nimi muutettiin vuonna 2016.[4][5]
Historia
Dnipron alueella on ollut ihmisasutusta jo esihistoriallisista ajoista lähtien, muun muassa skyyttejä.
Nykyisen Dniprona tunnetun kaupungin perusti ruhtinas Grigori Potjomkin keisarinna Katariina II:n käskystä vuonna 1776 Jekaterinoslavin (ven. Eкaтepинocлaвъ, ukr. Катеринослав) nimisenä Lošakivkan alueelle Samarajoen haarakohtaan. Vuoteen 1782 mennessä kaupungissa oli jo 2 194 asukasta, mutta koska kevättulvien sillä oli tapana muuttua suoksi, vuotta myöhemmin koko kaupunki jouduttiin siirtämään aivan muualle, tällä kertaa nykyiselle paikalleen. Jekaterinoslav perustettiin uudelleen vuonna 1783 Zaporižžjaan, Polovytsian kylään ja siitä oli tarkoitus tehdä todellinen suurkaupunki pitkine ja suorine katuineen, palatseineen sekä puutarhoineen.
Katariina kuoli vuonna 1796. Äitiään "perheriitojen" vuoksi vihannut kruununperijä Paavali I pysäytti kaupungin rakentamisen tyystin ja sen nimi muutettiin Katariinaa ylistävästä Jekaterinoslavista Novorossijskiksi. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, sillä Paavalin salamurhan jälkeen ja poikansa Aleksanteri I:n noustua valtaistuimelle vuonna 1801, kaupungin nimi palautettiin takaisin Jekaterinoslaviksi (1802).[4]
Muutoin kaupungissa ei kummoista kehitystä tapahtunut ennen kuin vuonna 1866 Donetskin hiilikaivosten perustaja, kymriliikemies John Hughes ja ukrainalainen Aleksandr Pol aloittivat rautamalmin kaivaukset Kryvyi Rihin alueella. Donetskista saatavaa hiiltä tarvittiin, jotta Kryvyi Rihin malmista saatiin sulatettua valurautaa, ja hiilen kuljettamiseen tarvittiin rautatie. Rautatie aloitti toimintansa vuonna 1884. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Dneprin ylittävä Merefan-H’ersonin rautatiesilta avattiin, alkoi Jekaterinoslavin asukasluvun ja teollisuuden huikea kehitys.
Vuonna 1899 perustettiin Jeketerinoslavin kaivoskoulu, joka 1913 kohotettiin instituutiksi. Tästä kehittyi nykyinen Dnipron kansallinen polytekninen yliopisto.[6] Jeketerinoslavin kaivosinstituutin opettajat olivat perustamassa myös Jekaterinoslavin yliopistoa, nykyistä Dnipron kansallista yliopistoa.[6][7]
Venäjän vallankumousta 1917 seurannut sekava yhteiskunnallinen tilanne halvaannutti kaupungin teollisuuden ja liike-elämän täysin. Vuonna 1926 kaupungin nimi muutettiin Dnipropetrovskiksi Dneprjoen ja silloisen Ukrainan kommunistijohtajan Grigori Petrovskin mukaan.
Niin sanottu "Dnipropetrovskin klaani" on perinteisesti ollut vahvassa asemassa Ukrainassa. Siihen kuuluivat neuvostojohtajat Leonid Brežnev ja Nikita Hruštšov sekä Ukrainan presidentti Leonid Kutšma ja pääministerit Pavlo Lazarenko ja Julija Tymošenko. "Dnipropetrovskin klaani" on perinteisesti kilpaillut vallasta Itä-Ukrainan Donetskin ja lännen Lvivin kanssa.[8]
Väestö ja kaupunkipiirit
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen väkiluvun lasku on jatkunut väestöarvioiden mukaan myös 2010- ja 2020-luvulla. [9][10][11][12][13][14][15][1] Venäjän hyökkäyssota (2022–) ja sitä edeltänyt Itä-Ukrainan sota on tuonut evakkoja kaupunkiin; toisaalta ilmaiskujen seurauksena pakolaisia on lähtenyt turvaan kauemmas.
| Vuosi | 1861 (noin)[10] | 1887 (noin)[10] | 1897 [16] | 1912 (noin)[10] | 1923[16] | 1926[16] | 1931[17] | 1939[16] | 1959[18][16] | 1970[19][16] | 1979[20] |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 19 000 | 47 000 | 112 839 | 218 500 | 126 462 | 187 570 | 315 559 | 526 998 | 661 547 | 862 100 | 1 066 016 |
| Vuosi | 1989[13] | 2001 [9] | 2014 (arvio)[15] | 2022 (arvio)[1] | |||||||
| Väkiluku | 1 177 897 | 1 065 008 | 997 754 | 968 502 |
Kaupunkipiirit
.svg)
Dnipron kaupunki jakautuu kahdeksaan paikallishallinnolliseen alueeseen, kaupunkipiiriin. Oheinen kartta kertoo kaupunkipiirien sijainnin. Kukin kaupunkipiiri on merkitty numerolla, jotka vastaavat alla olevan taulukon numerointia.[9][12][13][14][21]
| Numero | Kaupunkipiiri | Ukrainaksi (ukwiki) | Väkiluku (VL 1989)[13] | Väkiluku (VL 1.12.2001)[14] | Väkiluku (arvio 2008)[14] | OSM-kartta |
| 1 | Amur-Nyžnodniprovskin piiri | Амур-Нижньодніпровський | 168 768 | 160 572 | 151 515 | OSM |
| 2 | Ševtšenkon piiri | Шевченківський (aiemmin: Бабушкінський, Babuškinskyi) | 179 570 | 159 867 | 148 654 | OSM |
| 3 | Kirkkopiiri | Соборний (aiemmin: Жовтневий, Žovtnevyi) | 194 286 | 172 002 | 168 021 | OSM |
| 4 | Teollisuuspiiri | Індустріальний | 136 532 | 134 924 | 131 496 | OSM |
| 5 | Keskustan piiri | Центральний (aiemmin: Кіровський, Kirovin piiri) | 97 275 | 72 013 | 64 989 | OSM |
| 6 | Tšetšelivkan piiri | Чечелівський (aiemmin: Красногвардійський, Krasnohvardijskyi) | 131 356 | 123 022 | 117 984 | OSM |
| 7 | Novokodakin piiri | Новокодацький (aiemmin: Ленінський, Leninin piiri) | 180 149 | 162 451 | 169 756 | OSM |
| 8 | Samaran piiri | Самарський | 89 961 | 80 157 | 77 092 | OSM |
Liikenne
Dniprossa on kansainvälinen lentoasema, josta päivittäin lentää reittikoneita Euroopan suuriin kaupunkeihin. Myös junayhteydet Dnipron rautatieasemalta läntiseen Eurooppaan ja Venäjälle ovat hyvät.[22] Kiovasta Donetskiin johtava valtatie M04 (osa eurooppatietä E 50) kulkee kaupungin kautta, samoin Harkovasta etelään Krimin niemimaan Sevastopoliin johtava M26 (osa E 105:tä).[2] Linja-autovuorot kulkevat muun muassa Venäjälle, Puolaan, Saksaan, Moldovaan ja Turkkiin.
Kaupungin sisäisessä liikenteessä on 20 johdinbussia, 16 raitiovaunua, 150 linja-autoreittiä, 16 junayhteyttä esikaupunkeihin sekä vuonna 1995 valmistunut kuusiasemainen metro.
Urheilu
Dniprossa toimii Ukrainan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava, mutta aiemmin huomattavaa kansainvälistäkin menestystä saavuttanut jalkapalloseura FK Dnipro.
Lähteet
Aiheesta muualla
