Charles Mathiesen

Charles Mathiesen (12. helmikuuta 1911 Drammen – 7. marraskuuta 1994 Drammen) oli norjalainen pikaluistelija, jonka pikaluistelu-ura kesti 18 vuotta (1930–1948). Maailmansota rikkoi merkittävästi hänen luistelu-uransa loppuvaihetta. Hän osallistui vielä vuonna 1947 MM-kisoihin, mutta hän keskeytti kisan. ^[1]Samoin kävi seuraavan vuoden St.Moritzin talviolympialaisten 5 000 metrillä, jonka hän keskeytti. ^[2]

Mitalit
Charles Mathiesen
Maa:  Norja
Miesten pikaluistelu
Olympialaiset
Kultaa	Garmis-Partenkirchen 1936	1 500 metriä
Yleisluistelun MM-kilpailut
Pronssia	Davos 1938	yhteispisteet
Pronssia	Helsinki 1939	yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa	Oslo 1938	yhteispisteet
Hopeaa	Oslo 1936	yhteispisteet
Hopeaa	Riika 1939	yhteispisteet

Charles Mathiesenin kansainvälinen debyytti tapahtui vuonna 1933, jolloin hän sijoittui MM-kisoissa yhteispisteissä kahdeksanneksi. Seuraavana vuonna eli 1934 Mathiesen sijoittui viidenneksi EM-kisojen ja kuudenneksi MM-kisojen yhteispisteissä. Mathiesenia voi sanoa ”ikuiseksi kakkoseksi” siinä mielessä, että hän ei saavuttanut yhtään Norjan mestaruutta yhteispisteissä, sillä parempia oli eri vuosina Ivar Ballangrud, Michael Staksrud, Hans Engnestangen ja muutama muu. Hopealle Mathiesen sijoittui peräti kuusi kertaa. ^[1]

Kaudella 1936 tapahtui kuitenkin kansainvälinen onnistuminen, kun Mathiesen saavutti vuoden 1936 talviolympialaisissa Garmisch-Partenkirchenissä 1 500 metrillä kultaa. Tämä matka oli ainoa pikaluistelulaji, jossa joku voitti kisojen luistelukuninkaan eli Mathisenin maanmiehen Ivar Ballangrudin. Ballangrud voitti kaikki muut kolme matkaa. ^[2] Saman talven EM-kisoissa hän sijoittui yhteispisteissä hopealle Ballangrudin jäljessä. ^[1]

Mathiesenin menestys kansainvälisellä tasolla vakiintui 1930-luvun lopulla. Tosin vuonna 1937 hän jäi niin EM:ssä kuin MM:ssä ilman mitalia sijoittuen molemmissa kisoissa neljänneksi. Vuodet 1938 ja 1939 olivat sitten menestysvuosia, sillä kaudella 1938 EM:ssä tuli kultaa ja MM:ssä pronssia sekä kaudella 1939 EM:ssä hopeaa ja MM:ssä pronssia. Osoituksena hyvästä kunnosta hän teki maaliskuussa 1940 10 000 metrin matkalla ME:n, joka säilyi aina vuoteen 1949. ^[1], ^[3]