Calabrianpaimenkoira
Calabrianpaimenkoira (Cane da Pastore Calabrese) on todennäköisesti sukupuuttoon kuollut italialainen koirarotu, joka ei koskaan ehtinyt saavuttaa FCI:n tunnustusta. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi yhä elossa, joten sen varsinaista statusta ei ole varmistettu.
| Calabrianpaimenkoira | |
|---|---|
 | |
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Italia |
| Määrä | todennäköisesti tai ainakin melkein sukupuuttoon kuollut |
| Alkuperäinen käyttö | lammas- ja vuohilaumojen vartija |
| Nykyinen käyttö | laumanvartija |
| Muita nimityksiä | Cane da Pastore Calabrese, Calabrese Shepherd |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 63–65 cm |
| Väritys | musta, kesäisin punertavampi sävy |
Ulkonäkö
Calabrianpaimenkoira on hieman keskikokoista kookkaampi, musta laumanvartija. Sen runko on lihaksikas ja rakenteeltaan tiivis, ja sen luusto on tasapainoinen. Karvapeite on pitkä eikä sen tule olla aaltoileva, ja se muuttuu kesäisin kuumimman sään aikana sävyltään hieman punertavaksi. Säkäkorkeus vaihtelee 63–65 cm välillä.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
Rodulle on tyypillistä äärimmäinen rohkeus ja pelottomuus - ominaisuudet, joita lammaslaumaa susilta puolustavalta koiralta vaaditaan. Laumanvartijana se on erittäin valpas ja luotettava, ja on omistajaansa kohtaan hyvin uskollinen.[1]
Alkuperä
Calabrianpaimenkoiran esi-isät olivat joidenkin asiantuntijoiden mukaan Calabriaan saapuneiden kreikkalaisten koiria, mahdollisesti kreikanpaimenkoiria tai epeiroksenmolosseja. Joka tapauksessa rotu on hyvin vanha, ja sitä esiintyi kotiseudullaan vuosisatojen ajan. 1800- ja 1900-luvuilla sitä on kuvattu alueen kirjallisuudessa. Vuonna 1972 Cosenzassa järjestettiin koiranäyttely, jonne seitsemän rodunedustajaa tuotiin esitteille siinä toivossa, että calabrianpaimenkoira saisi Italiassa kansallisen tunnustuksen. Rodun lukumäärä alkoi kuitenkin jyrkästi laskea susien hävittyä alueelta, ja se saattaa hyvinkin olla jo sukupuuttoon kuollut.[1]