Brawn GP

Honda-talli oli ajautunut rahoitusvaikeuksiin kaudella 2008, ja vaikeuksien jatkuessa autovalmistajan oli lopulta pakko luopua F1-tallinsa toiminnan tukemisesta. Hondan tallipäällikkönä toiminut Ross Brawn osti tallin yhdellä punnalla jatkaakseen sen toimintaa.^[3] Talli nimettiin hänen mukaansa, ja se alkoi käyttää autoissaan Mercedeksen valmistamia moottoreita.^[1] Mercedes toimitti kauden alussa moottoreita ennestään jo McLarenille ja Force Indialle, joten kolmannen moottoriasiakkaan hyväksymiseen jouduttiin pyytämään erikoislupaa FIA:lta. Se myönnettiin 7. maaliskuuta 2009.^[5]

Poistumisilmoituksensa jälkeen Honda oli jatkanut edelleen uuden autonsa kehitystyötä, muttei ollut testannut sitä lainkaan. Edeltäjänsä suunnitteleman auton pohjalta jatkanut Brawn-talli suoritti uuden autonsa ensimmäiset testit vasta 6. maaliskuuta 2009, noin kolme viikkoa ennen kauden avauskilpailua.^[6] Jo tuolloin Brawn-autoilla ajettiin radan nopeimmat kierrokset. Syyksi poikkeukselliseen nopeuteen paljastuivat autojen pohjaan sijoitetut ilmanohjaimet, eli diffuusorit, joita tuolloin ivattiin lehdistön keskuudessa "lumiauroiksi"^[7].

Brawn oli kaudella 2009 yksi kolmesta tallista Williamsin ja Toyotan ohella, jotka käyttivät autojensa takaosaan sijoitettua kaksikerroksista diffuusoria kauden alusta alkaen. Diffuusori tuottaa downforcea takapäähän, jolloin sinne syntyy autoa rataan painavaa voimaa. Autoa rataan painavaa voimaa aikaansaavat myös auton siivet ja monet muut ilmanohjaimet, mutta tästä ylimääräisestä ohjaimesta aiheutunut hyöty oli poikkeuksellisen suuri. Ohjaimen ansiosta Brawn GP:n autolla pystyi ajamaan mutkissa nopeammin, sillä auton takapää ei lähtenyt luisumaan muille autoille liian suurissa mutkanopeuksissa. Diffuusoria käyttävien tallien kuljettajat ilmaisivat onnistuneiden testien jälkeen, että ohjaimen avulla saavutettaisiin jopa puolen sekunnin ero kierrosta kohden muihin talleihin.^[7]

Brawnin käyttämä niin sanottu ”tupladiffuusori” katsottiin FIA:n laatimissa säännöissä kielletyksi ylimääräiseksi ilmanohjaimeksi, mutta auton takapään rakennetta muuttamalla se saatiin vastaamaan sääntöjä. Monet muutkin tallit olivat huomanneet tämän porsaanreiän säännöissä, mutta eivät hyödyntäneet sitä, koska pitivät rakennetta silti sääntöjenvastaisena.^[7]

Brawn aloitti kauden ennakkosuosikkina kautta edeltäneiden testien perusteella. Ennen ensimmäistä kilpailua tuomaristo antoi kuuden tunnin pohdinnan jälkeen virallisen hyväksynnän Brawnin diffuusoreille, vaikka Ferrari, Red Bull ja Renault protestoivatkin niitä vastaan.^[8] Kauden avauskilpailussa Australiassa Brawnin autot lunastivat niille asetetut odotukset, kun molemmat Brawn-kuljettajat ajoivat nopeimmat kierrokset aika-ajoissa ja voittivat kilpailun ylivoimaisesti. Paalupaikalta lähtenyt Jenson Button ohitti ruutulipun ensimmäisenä Brawn-kuljettajana. Heti ensimmäisessä kilpailussaan talli teki historiaa: debyyttikilpailussa paalupaikkaan oli aiemmin pystynyt vain Mercedes-Benz kaudella 1954 Ranskan GP:ssä ja kaksoisvoittoon tulokaskilpailussaan oli aiemmin yltänyt vain edellä mainittu talli samalla kaudella. Kuljettajina toimivat tuolloin Juan Manuel Fangio ja Karl Kling. Edellinen heti debyyttikilpailunsa voittanut talli oli viimeksi nähty kaudella 1977, jolloin Wolf-tallin kuljettaja Jody Scheckter voitti Argentiinan GP:n.^[9]

Malesian Sepangissa viikkoa myöhemmin Button otti tallille toisen perättäisen paalupaikan. Talli teki jälleen historiaa, sillä uusi talli oli lähtenyt paalulta kahdessa ensimmäisessä kilpailussaan viimeksi vuonna 1954, kun Fangio lähti Mercedes-Benzin autolla ensimmäisestä ruudusta sekä Ranskassa että Britanniassa. Jenson Button ajoi toisen voiton Brawn GP:lle.^[10] Kilpailun jälkeen FIA:n vetoomustuomioistuin totesi myös Brawnin käyttämät diffuusorit sääntöjen mukaisiksi, jonka jälkeen Buttonin maailmanmestaruutta alettiin pitää todennäköisenä.^[11][12] Muun muassa Renault'n tallipäällikkö Flavio Briatore piti päätöstä MM-sarjan lopputuloksen kannalta ratkaisevana, ja entinen maailmanmestari Nigel Mansell ilmoitti pitävänsä Buttonin mestaruutta varmana.^[13][14]

Brawn voitti kauden seitsemästä ensimmäisestä kilpailusta kuusi; vain Kiinan GP:ssä Red Bull -talli oli parempi ja sen kuljettajat juhlivat kaksoisvoittoa Buttonin jäätyä kolmanneksi. Seuraavissa kilpailuissa auton nopeus ei enää riittänyt voittoihin: Turkissa tuli tallin historian ensimmäinen keskeytys, kun Rubens Barrichellon vaihdelaatikko hajosi, Britannian GP:ssä Button jäi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintopallin ulkopuolelle sijoituttuaan kuudenneksi ja Saksan GP:ssä Brawnin auto jäi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintojen ulkopuolelle. Kilpailun jälkeen The Times -lehden mukaan Nürburgringilla pystyi ”tuntemaan Brawn-leirin uppoavan tunnelman”.^[15] Buttonin vauhti ei enää ollut alkukauden voittoputken tasolla, mutta hän sijoittui tasaisesti pistesijoille. Barrichello taas pystyi todistamaan epäilijöille, että Brawn oli vielä kilpailukykyinen voittamalla Euroopan GP:n Valenciassa. Vaisun Belgian GP:n jälkeen talli otti Italian GP:ssä Monzan radalla ensimmäisen kaksoisvoittonsa sitten Monacon GP:n, kun Barrichello voitti ja MM-sarjaa johtava Button sijoittui toiseksi. Kyseessä oli tallin historian viimeinen voitto.

Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Brasilian GP:ssä Brawn varmisti sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruudet, kun Button sijoittui riittävästi viidenneksi. Aiempana päivänä Barrichello oli ajanut Brawnin historian viimeisen paalupaikan, mutta putosi itse kilpailussa tallikaverinsa taakse. Talli teki tuolloin historiaa olemalla ensimmäinen F1-talli, joka voitti valmistajien mestaruuden debyyttikaudellaan.^[16] Brawn saavutti viimeisen palkintopallisijoituksensa kauden viimeisessä kilpailussa Abu Dhabissa, kun Jenson Button sijoittui kolmanneksi.

Brawn ajoi historiansa aikana 17 kilpailua, voitti niistä kahdeksan ja ajoi neljästi paalupaikalle. Talli saavutti pisteitä jokaisesta ajamastaan kilpailusta.

Menestyksekkään kauden jälkeen autovalmistaja ja F1-sarjan moottoritoimittaja Mercedes-Benz kiinnostui tallista, joka oli saavuttanut menestystä ajamalla heidän moottoreillaan. Marraskuussa 2009 tallikauppa Mercedes-Benzin kanssa julkistettiin. Kaupan myötä talli muuttui kaudella 2010 Mercedes Grand Prixiksi.^[2] Brittiläinen Daily Mail arvioi Brawnin ansainneen kaupasta noin 100 miljoonaa puntaa.^[3]

26. maaliskuuta Brawn GP ilmoitti tehneensä ensimmäisen sponsorisopimuksensa brittiläisen vaatevalmistaja Henri Lloydin kanssa. Yhtiön logo näkyi tallin autoissa ja Henri Lloyd toimitti tallille vaatteet ja fanitekstiilit.^[17] Seuraavana päivänä 27. maaliskuuta Times-lehti ilmoitti, että Richard Bransonin johtamasta Virgin Groupista tuli Brawnin ensimmäinen suursponsori.^[17] Kauden lopulla Virgin ilmoitti harkitsevansa sponsorisopimusta Brawnin ja uuden tallin Manorin välillä. Ross Brawn piti tässä vaiheessa Virginin jatkoa epärealistisena.^[18] Virginin jatkon epävarmuuden aikana talli solmi sveitsiläinen MIG Investmentsin kanssa kolmivuotisen sponsorisopimuksen, josta tiedotettiin 17. huhtikuuta 2009.^[19]

Näiden lisäksi Brawn solmi muutamia sopimuksia yksittäisiin kisoihin: 17. syyskuuta Brawn GP ilmoitti solmineensa yhden kilpailun mittaisen sponsorisopimuksen Canonin kanssa. Sopimus kattoi 27. syyskuuta Singaporessa ajetun iltakisan. Canonin logot oli sijoitettu Brawn-autojen kylkeen.^[20][21] Espanjan GP:ssä Brawnin sponsoriksi ryhtyi Sony Pictures, joka sijoitti auton takasiipeen mainoksen uudesta elokuvastaan Terminator – Pelastus.^[22]

^[23]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi	Runko Moottori Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
2009	BGP 001 Mercedes V8 B		AUS	MAL	CHN	BHR	ESP	MON	TUR	GBR	GER	HUN	EUR	BEL	ITA	SIN	JPN	BRA	ABU	172	1.
		Jenson Button	1	1	3	1	1	1	1	6	5	7	7	Kesk.	2	5	8	5	3
		Rubens Barrichello	2	5	4	5	2	2	Kesk.	3	6	10	1	7	1	6	7	8	4

• Honda Racing F1
• Mercedes GP

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brawn GP Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto (englanniksi)

Brawn GP
Tallipäällikkö: Ross Brawn Tunnetuimmat kuljettajat: Jenson Button · Rubens Barrichello Formula 1 -autot: BGP 001

Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

1950-luku: 1958:   Vanwall 1959:   Cooper-Climax 2000-luku: 2000:   Ferrari 2001:   Ferrari 2002:   Ferrari 2003:   Ferrari 2004:   Ferrari 2005:   Renault 2006:   Renault 2007:   Ferrari 2008:   Ferrari 2009:   Brawn-Mercedes

1960-luku: 1960:   Cooper-Climax 1961:   Ferrari 1962:   BRM 1963:   Lotus-Climax 1964:   Ferrari 1965:   Lotus-Climax 1966:   Brabham-Repco 1967:   Brabham-Repco 1968:   Lotus-Ford 1969:   Matra-Ford 2010-luku: 2010:   Red Bull-Renault 2011:   Red Bull-Renault 2012:   Red Bull-Renault 2013:   Red Bull-Renault 2014:   Mercedes 2015:   Mercedes 2016:   Mercedes 2017:   Mercedes 2018:   Mercedes 2019:   Mercedes

1970-luku: 1970:   Lotus-Ford 1971:   Tyrrell-Ford 1972:   Lotus-Ford 1973:   Lotus-Ford 1974:   McLaren-Ford 1975:   Ferrari 1976:   Ferrari 1977:   Ferrari 1978:   Lotus-Ford 1979:   Ferrari 2020-luku: 2020:   Mercedes 2021:   Mercedes 2022:   Red Bull Racing-RBPT 2023:   Red Bull Racing-Honda RBPT

1980-luku: 1980:   Williams-Ford 1981:   Williams-Ford 1982:   Ferrari 1983:   Ferrari 1984:   McLaren-TAG 1985:   McLaren-TAG 1986:   Williams-Honda 1987:   Williams-Honda 1988:   McLaren-Honda 1989:   McLaren-Honda

1990-luku: 1990:   McLaren-Honda 1991:   McLaren-Honda 1992:   Williams-Renault 1993:   Williams-Renault 1994:   Williams-Renault 1995:   Benetton-Renault 1996:   Williams-Renault 1997:   Williams-Renault 1998:   McLaren-Mercedes 1999:   Ferrari