Brasilian politiikka
Brasilian politiikka noudattaa hallintomuodoltaan parlamentaarista demokratiaa. Brasilia on 26 osavaltion muodostama liittovaltio, jossa on käytössä monipuoluejärjestelmä. Vuoden 1988 perustuslain mukaan presidentillä on laajat valtaoikeudet, ja muutenkin valta on keskittynyt liittovaltion hallinnolle.
.jpg)
Poliittinen historia
Brasiliassa ilmeni kuningasvallan kannatusta, ja siksi 21. huhtikuuta 1993 järjestettiin kansanäänestys. Vaihtoehtoina olivat presidenttivaltainen tasavalta, parlamentarismia noudattava tasavalta ja monarkia. 68 prosenttia kannatti tasavaltaa, ja 60 prosenttia presidenttivaltaista tasavaltaa. Monarkian kannattajia oli 12 prosenttia äänestäjistä, ja arvioidaan, että he olivat pääasiassa nuoria. Brasilia oli keisarikunta vuoteen 1889.[1]
Viimeksi vaalit olivat lokakuussa 2018. Vaaleissa valitaan yhtä aikaa presidentti, alahuone sekä senaatin jäseniä erovuoroisten tilalle.[2] Vuoden 2006 vaalien jälkeen kaudella 2007–2010 viidellätoista puolueella oli edustajia.
Presidentti Jair Bolsonaro perusti marraskuussa 2019 uuden oikeistopuolueen (APB) erottuaan aiemmin edustamastaan oikeistopuolueesta (PSL). Taustalla oli riita PSL-puolueen perustajan kanssa kampanjarahoituksen hallinnasta. Bolsonaron mukaan hänen uusi puolueensa edistää kristillisiä arvoja ja taistelee korruptiota vastaan.[3] Parlamentin alahuoneen suurin yksittäinen puolue ja suurin vasemmistopuolue on entisen presidentin Lulan perustama maan entinen valtapuolue Työväenpuolue (PT).[4] Alahuoneen toiseksi suurin puolue vuoden 2018 vaalien jälkeen on PSL, joka kuitenkin on hajaantumassa Bolsonaron perustettua uuden puolueensa.[5]
Presidentti
- Pääartikkeli: Brasilian presidentti
Presidentti on korkein toimeenpanevaa valtaa käyttävä viranhaltija Brasiliassa. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ehdokkaan tulee saada yli puolet äänistä tullakseen valituksi. Mikäli presidentti ei kykene hoitamaan virkaansa, sitä hoitaa varapresidentti.[6]
Äänestysvelvollisuus
Brasiliassa on käytössä äänestyspakko, joka on määritelty vuoden 1988 perustuslaissa. Äänestämättä jättämisestä rangaistaan äänioikeuden menettämisellä, mikäli henkilö jättää äänestämättä kolmissa peräkkäisissä vaaleissa (esim. presidentinvaalien eri kierrokset lasketaan omiksi vaaleikseen).[7]
Äänestyspakko koskee 18–70 -vuotiaita lukutaitoisia maan kansalaisia riippumatta siitä, ovatko nämä syntyperäisiä vai naturalisoituja kansalaisia. 16- ja yli 70-vuotiaat kansalaiset saavat äänestää, mutta äänestyspakko ei koske heitä. Myös lukutaidottomat kansalaiset saavat äänestää halutessaan.[8]
Parlamentti ja puolueet
Brasilian parlamentti, eli kansalliskongressi (port. Congresso Nacional), on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa (port. Senado Federal) on 81 paikkaa, eli kolme edustajaa kustakin 26 osavaltiosta ja liittovaltiopiiristä kahdeksan vuoden toimikaudelle kerrallaan. Senaatin paikoista 2/3 ja 1/3 vaihtuu neljän vuoden välein. Alahuoneeseen eli edustajainhuoneeseen (port. Câmara dos Deputados) valitaan 513 jäsentä suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudeksi.[2]
Brasiliassa on paljon poliittisia puolueita, joista suurin osa on varsin pieniä. Puolueet ovat yleensä löyhiä yhteenliittymiä ja puolueen sisällä voi olla hyvin erilaisiakin suuntauksia. Mikään puolue ei ole saanut ikinä enemmistöä ja tyypillisiä ovat olleet erilaiset puolueiden löyhät koaliotiot, jotka ovat syntyneet lähinnä valtapoliittisista syistä. Tyypillisesti kannatetaan jotakin henkilöä ja puolueen merkitys on toissijainen, puolueiden ideologiat ovat epämääräisiä ja liittolaissuhteet vaihtelevia.[9] Parlamentin jäsenistä valkoihoisilla miehillä on ollut suuri yliedustus heidän väestöosuuteensa nähden.[10]
Paikkojen jakautuminen edustajainhuoneessa
Acre: 8
Alagoas: 9
Amazonas: 8
Amapá: 8
Bahia: 39
Brasília: 8
Ceará: 22
Espírito Santo: 10
Goiás: 17
Maranhão: 18
Minas Gerais: 53
Mato Grosso do Sul: 8
Mato Grosso: 8
Pará: 17
Paraíba: 12
Pernambuco: 25
Piauí: 10
Paraná: 30
Rio de Janeiro: 40
Rio Grande do Norte: 8
Rondônia: 8
Roraima: 8
Rio Grande do Sul: 31
Santa Catarina: 16
Sergipe 8
São Paulo: 70
Tocantins: 8
.svg){kind=small}
Lähde:[11]
Lähteet
Aiheesta muualla
