Bosnian kieli

Bosnian kieli eli bosnia (bosn. bosanski jezik (kyrilli.), босански језик) on eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan kuuluvan serbokroaatin kielen Bosniassa ja Hertsegovinassa käytettävä standardisoitu muoto. Saman kielen muita standardeja ovat serbian kieli, montenegron kieli ja kroatian kieli.

bosnia
Oma nimi	bosanski босански
Tiedot
Alue	Balkan Etelä-Eurooppa
Virallinen kieli	Bosnia ja Hertsegovina
Puhujia	1,3-4 miljoonaa
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	Latinalaiset Kyrilliset
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	baltoslaavilaiset kielet – slaavilaiset kielet – eteläslaavilaiset kielet – läntiset[1]
Kielikoodit
ISO 639-1	bs
ISO 639-2	bos
ISO 639-3	bos
Ohje
Infobox OK

Puhujia on arvioitu olevan n. 1,3–4 miljoonaa Bosnia-Hertsegovinassa. Tämän lisäksi puhujia on ympäri maailman Bosnian kansanmurhan ja Jugoslavian hajoamissodan aiheuttaman sotapakolaisuuden ja maastamuuton seurauksena. ^[2][3]Nimeä 'bosnian kieli' alettiin käyttää nationalistisista syistä vasta 1990-luvulla Bosnian sodan jälkeen. Ennen Jugoslavian hajoamista puhuttiin serbokroaatin kielestä.

Ensimmäiset maininnat bosnian kielestä ovat 900–1100-luvuilta, jolloin paikallista kieltä kirjoitettiin bosančica-aakkosilla (bosančica/босанчица) eli ns. Bosnian kyrillisillä aakkosilla. Niitä käytettiin laajasti Balkanilla 900-luvulta 1700-luvulle. Kirjoitusta on nimitetty myös länsikyrilliseksi tai kroatiankyrilliseksi.^[3][4]

Keskinen eteläslaavi on jakaantunut kolmeen päämurteeseen, jotka ovat štokaavi, kajkaavi ja čakaavi. Näistä štokaavi, nimenomaisesti sen itähertsegovinalainen muoto valittiin Wienin kirjallisuussopimuksessa 1850 kroaatin ja serbian yhteisen kirjakielen pohjaksi.^[3]

Bosnia perustuu kroaatin tavoin ijekavica-lausuntaan, mikä näkyy siinä, että kroatiassa ja bosniassa eräissä sanoissa kirjoitetaan "ije" siinä, missä Serbiassa puhutussa serbiassa kirjoitetaan "e" (esim. sr: vreme, hr, bs: vrijeme, "aika"). Tosin myös Bosniassa puhuttavassa serbiassa lausunta noudattaa ijekavicaa Serbian ekavican sijaan. Tämä on seurausta muinaisslaavilaisen jat-kirjaimella merkityn äänteen muuttumisesta. Eroavaisuus on murretasoa pienempi ja siitä käytetään nimeä lausuntatapa (izgovor).

Itävalta-Unkarin miehityksen aikana bosnian kieli otettiin alueen viralliseksi kieleksi. Tämä on Bošnjaštvo-politiikan mukaista ja tavoitteena oli nostaa bosnialaisten kansallistuntoa. Vuonna 1907 viralliseksi kieleksi määrättiin kuitenkin serbokroatia, jona tilanne pysyi sekä Itävalta-Unkarin hajoamiseen asti sekä Jugoslavian ajan.

Bosnia, serbia, kroatia ja montenegro lasketaan usein itsenäisiksi kieliksi, jotka kehittyvät omaan suuntaansa. Kielillä on omat kielioppinsa, oppikirjat ja muu kirjallisuus. Niiden puhujat ymmärtävät toisiaan.

Muhamed Hevaji Uskufi Bosnevi laati ja julkaisi 1632 bosnia-turkki-sanakirjan, mutta hänen työnsä jäi vähälle arvolle, koska Bosnian ylimystö puhui tuolloin lähinnä turkkia, arabiaa tai persiaa. Ensimmäinen kielioppi julkaistiin 1890.