Boiko Borisov
Boiko Metodiev Borisov (bulg. Бойко Методиев Борисов, s. 13. kesäkuuta 1959) on bulgarialainen poliitikko ja maan pääministeri 2009–2013, 2014–2017 ja 2017–2021. Hän oli aiemmin Sofian pormestari marraskuusta 2005 ja johtanut perustamaansa GERB-puoluetta.
| Boiko Borisov | |
|---|---|
_(cropped).jpg) | |
| Bulgarian pääministeri | |
27.7.2009–13.3.2013 7.11.2014–27.1.2017 4.5.2017–12.5.2021 | |
| Presidentti | Georgi Părvanov Rosen Plevneliev |
| Varapääministeri | Simeon Djankov Tsvetan Tsvetanov |
| Edeltäjä | Sergei Stanišev Georgi Bliznashki (vt.) |
| Seuraaja | Marin Raikov (vt.) Ognjan Gerdzhikov (vt.) Stefan Janev (vt.) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. kesäkuuta 1959 Bankia, Bulgaria |
| Tiedot | |
| Puolue | GERB |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| boykoborissov.bg | |
Poliittinen ura
Borisov työskenteli sisäministeriössä 1982–1990 ja perusti 1990 yksityisen turvallisuuspalveluyrityksen. Hän työskenteli uudelleen sisäministeriössä 2001–2005 oikeistohallituksen valtakaudella ja kohosi sisäministeriön poliisin kenraaliluutnantiksi.
Syksyn 2005 vaaleissa Borisov valittiin parlamenttiin kahdesta vaalipiiristä, mutta hän luopui paikastaan ja ryhtyi Sofian pormestariksi. Borisov perusti joulukuussa 2006 GERB-puolueen (bulg. ГЕРБ; Граждани за европейско развитие на България, Graždani za evropeisko razvitije na Bălgarija), joka voitti toukokuun 2007 eurovaalit saaden 21,69 % äänistä ja viisi paikkaa Euroopan parlamentissa.
Pääministerinä
Heinäkuun 2009 vaaleissa GERB otti maanvyöryvoiton ja presidentti Georgi Părvanov nimitti Borisovin hallituksenmuodostajaksi.[1]
Borisovin GERBin nimitys Barroson komissioon Euroopan kansanpuolueen edustajana, Rumjana Želeva joutui torjutuksi, koska saksalaisen Die Weltin mukaan hänellä oli kytkentöjä Venäjän mafiaan. Jeleva erosi asemastaan ulkoministerinä 19. tammikuuta 2010. Borisov nimitti hänen korvaajakseen ulkoministeriksi entisen puolustusministeri Nikolai Mladenovin.[2]
Kesäkuussa 2010 Borisovin hallitus sanoutui irti vuonna 2007 Venäjän ja Kreikan kanssa rakennettavasta sovitusta Alexandroúpoli–Burgas-öljyputkesta.[3] Samassa yhteydessä uuden Belenen ydinvoimalan rakennus jäädytettiin. Venäjän Rosatomin Atomstroieksport voitti neljän miljardin dollarin arvoisen tarjouskilpailun siitä vuonna 2006.[4] Heinäkuussa 2010 Bulgaria liittyi kuitenkin uudelleen South Stream -projektiin.[5]
Borisovin hallitus erosi helmikuussa 2013. Borisovin mukaan eron taustalla oli sähkön hintojen takia järjestetyt mielenosoitukset ja poliisien käyttämät kovat otteet mielenosoittajia kohtaan.[6] Marraskuussa 2014 hän jatkoi pääministerinä uudessa vähemmistöhallituksessa.[7]Borisov ilmoitti erostaan loppuvuodesta 2016, kun hänen ehdokkaansa Tsetska Tsatsjeva hävisi presidentinvaalit opposition Rumen Radeville.[8]
Vuoden 2017 vaalien jälkeen presidentti Radev antoi hänelle huhtikuussa 2017 tehtäväksi muodostaa hallituksen kolmannen kerran.[9]
Muuta
Borisov harrastaa karatea, ja on ollut kansallisen joukkueen valmentajana ja tuomarina kansainvälisissä otteluissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boiko Borisov Wikimedia Commonsissa
- Filip Dimitrov
- Ljuben Berov
- Reneta Indžova (vt.)
- Žan Videnov
- Stefan Sofijanski (vt.)
- Ivan Kostov
- Simeon Sakskoburggotski
- Sergei Stanišev
- Boiko Borisov
- Marin Raykov (vt.)
- Plamen Orešarski
- Georgi Bliznashki (vt.)
- Boiko Borisov
- Janev (vt.)
- Petkov