Belgianmastiffi

koirarotu

Belgianmastiffi (ransk. mâtin belge, holl. Belgische mastiff), joka tunnettiin myös nimellä belgianvetokoira (ransk. chien de trait, holl. Belgische trekhond), on sukupuuttoon kuollut ja sittemmin elvytetty belgialainen koirarotu. Nykyisin Belgian Kennelliitto Société Royale Saint-Hubert on tunnustanut sen jälleen virallisesti roduksi.[2]

Belgianmastiffi
Avaintiedot
Alkuperämaa Belgia
Määräkuollut sukupuuttoon
sittemmin elvytetty uudelleen
Alkuperäinen käyttömaitokärryjen veto, omaisuuden vartiointi
Muita nimityksiäMâtin Belge, Chien de Trait[1], Chien de Trait Belge, Vlaamsche Trekhond, Belgian Mastiff, Belgian Draught Dog, Flemish Draught Dog
FCI-luokitusei FCI-rotu
aiemmin ryhmä 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat;
alaryhmä 2.1 Mastiffit;
#69;
Belgian Kennelliitto ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino45–50 kg
Säkäkorkeus67–80 cm
Väritysfawn tai brindle
- mustalla maskilla tai ilman

Ulkomuoto

Belgianmastiffi oli teurastajankoira-tyyppinen mastiffi.[1] Se oli kookas, suuripäinen, paksuniskainen, lihaksikas, raskasluustoinen ja erittäin voimakas.[3] Sillä oli töpöhäntä[1], mutta toisaalta Desmond Morriksen mukaan sen häntä tavallisesti typistettiin[3]. Sen lyhyt ja sileä karvapeite oli väriltään joko kellanruskea (fawn) tai tiikerijuovikas (brindle). Pienet valkoiset merkit ja tumma, kuonon alueen peittävä maski olivat sallittuja.[1][3] Säkäkorkeus oli noin 67–80 cm ja paino 45–50 kg.[1]

Luonne ja käyttäytyminen

Rodun kuvaillaan olleen älykäs, rauhallinen ja tottelevainen.[1][3]

Alkuperä

Tämä vanha molossikoira polveutunee kookkaista ranskalaisista koirista.[3] Se jalostettiin alun perin vetämään elintarvikkeilla lastattuja kärryjä.[1] Toissijaisena tehtävänä oli toimia vahtikoirana.[3]

1900-luvulla kärryjä vetäviä koiria ei enää juurikaan tarvittu, minkä lisäksi molemmat maailmansodat verottivat rodun populaatiota ankarasti.[3] Vaikka rotu löytyi vielä vuonna 1989 FCI:n listoilta "väliaikaisesti" poistettuna rotuna, Belgian Kennelliitto Société Royale Saint-Hubert totesi jo tuolloin sen kuolleen todennäköisesti sukupuuttoon. Myös FCI poisti sen lopulta kokonaan rotuluettelostaan.[1]

Etymologia

Chien de trait merkitsee kirjaimellisesti "vetokoiraa".[3]

Lähteet