Anton Rubinštein

Anton Grigorjevitš Rubinštein (ven. Анто́н Григо́рьевич Рубинште́йн); (28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1829 – 20. marraskuuta (J: 8. marraskuuta) 1894) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari. Rubinštein sävelsi muun muassa 17 oopperaa, neljä oratoriota, viisi pianokonserttoa, kuusi sinfoniaa, yksinlauluja ja pianokappaleita.^[1].Säveltäjänä Rubinštein edustaa Pjotr Tšaikovskin ohella venäläisen musiikin eurooppalaista suuntausta.^[2] Antonin nuorempi veli, Nikolai, oli myös pianisti ja Moskovan konservatorion perustaja.

Rubinštein opetteli lapsena pianonsoittoa ja esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti yhdeksänvuotiaana. Hän alkoi tehdä konserttikiertueita 1850-luvulla ja esiintyi muun muassa Ranskassa, Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Skandinavian maissa ja Yhdysvalloissa.^[2] Vuonna 1862 hän perusti yhdessä suuriruhtinatar Jelena Pavlovna Romanovan kanssa Pietarin konservatorion,^[3] jota hän johti vuoteen 1867 asti ja uudelleen vuosina 1887–1890. Lisäksi Rubinštein esiintyi musiikkikirjailijana; hänen julkaisujaan olivat mm. Die Musik und ihre Meister ja Erinnerungen aus 50 Jahren , molemmat vuodelta 1892.^[2] Rubinštein kuoli sydänvikaan^lähde? vuonna 1894.