Anthony Hopkins

Hopkins syntyi Margamissa, Port Talbotissa. Hänen vanhempansa olivat Muriel Anne Yeats ja Richard Arthur Hopkins, jotka lähettivät hänet kouluun Pontypooliin. Sen jälkeen hän kävi Cowbridge Grammar Schoolia. 15-vuotiaana hän tapasi Richard Burtonin, jonka innoittamana päätti ryhtyä näyttelijäksi. Hopkins lähti opiskelemaan Cardiffiin Royal Welsh College of Music & Dramaan, josta valmistui vuonna 1957. Tämän jälkeen hän oli kaksi vuotta armeijassa ja sen jälkeen muutti Lontooseen opiskelemaan Royal Academy of Dramatic Artsiin.^[2]

Hopkins aloitti uransa teatteriseurueessa,^[2] ja teki debyyttinsä The Quare Fellow -näytelmässä 1960.^[3] Hänen ensimmäiset vuotensa meni teatteriseurueessa, mutta Laurence Olivier pyysi vuonna 1965 häntä liittymään Kansallisteatteriin, jossa Hopkins aloitti varamiehenä.^[2] Hän pääsi esiintymään muun muassa Julius Caesarissa.^[4] Vaikka Hopkins saikin jo mainetta teatterissa, hän halusi esiintyä myös elokuvissa. Vuonna 1968 hän sai roolin elokuvasta Leijona talvella, jossa hän esitti Rikhard I Leijonamieltä.^[2] Hopkins oli roolistaan BAFTA-palkintoehdokkaana.^[4] Hopkins jatkoi samaan aikaan uraansa myös teatterissa ja esiintyi muun muassa Broadway-näytelmässä Equus vuonna 1974.^[2]

Hopkins esiintyi vielä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa enemmän televisiotuotannoissa kuin elokuvissa. Hän oli mukana muun muassa sellaisissa palkituissa tuotannoissa kuin minisarjassa QB VII – Natsilääkäri ja Lindberghin kidnappauksessa sekä Bunkkerissa, jossa hän esitti Adolf Hitleriä. Viimeksi mainituista Hopkins voitti Emmy-palkinnon.^[4] Yhdysvaltalaisen QB VII – Natsilääkärin ansiosta Hopkins sai nimeä myös Yhdysvalloissa. Seuraavien vuosien aikana hänet liitettiin usein neuroottisiin ja intensiivisiin rooleihin, joita hän esitti elokuvissa Henkimaailman kahleissa, Lumous, jossa hän oli outo vatsastapuhuja, ja Bounty – kapina laivalla, jossa hän oli kapteeni William Bligh.^[5]

Vuonna 1991 Hopkins matkusti Australiaan kuvaamaan elokuvaa Spotswood – elämää tohvelitehtaassa. Samoihin aikoihin ilmestyi teattereihin Uhrilampaat, jossa hän esitti murhanhimoista ihmissyöjää Hannibal Lecteriä. Hopkins voitti elokuvasta Oscar- ja BAFTA-palkinnon, ja se muutti hänen asemansa Hollywoodissa pienten elokuvien luonnenäyttelijästä suureksi elokuvatähdeksi. Seuraavaksi hän esiintyikin suuressa brittituotannossa Talo jalavan varjossa.^[4]

Vuonna 1992 Hopkins näytteli Francis Ford Coppolan elokuvassa Bram Stokerin Dracula vampyyrimetsästäjä Van Helsingiä. Hänen seuraavia roolejaan olivat Pitkän päivän illassa alistettu ja uhrautuva hovimestari, Varjojen maissa kirjailija C. S. Lewis ja Nixonissa Richard Nixon. Varjojen maista ja Nixonista Hopkins sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta, ja Varjojen maista hän voitti BAFTA-palkinnon. 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Hopkins teki sekä vaativia luonnerooleja että rooleja suurissa elokuvissa. Ensimmäiseksi mainittuihin kuuluu muun muassa suoritus Pablo Picassona elokuvassa Vuodet Picasson kanssa. Suuren budjetin elokuvia olivat muun muassa Steven Spielbergin ohjaama Amistad, joka kertoi orjalaivan kapinasta ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä ja jossa Hopkins näytteli Oscar-ehdokkuuden arvoisesti John Quincy Adamsia, Zorron naamio ja Saanko esitellä: Joe Black.^[4] Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä Elokuun tunteita valmistui 1996.^[6]

Vuonna 1999 kuvatun Shakespeare -sovituksen Titus jälkeen Hopkins jäi sapattivapaalle ja teki vain ääniroolit elokuvissa M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2 ja The Grinch. Hopkins palasi, kun hän sai tilaisuuden näytellä jälleen Hannibal Lecteriä Uhrilampaiden jatko-osassa Hannibal (2001). Hän uusi roolinsa jälleen vuotta myöhemmin elokuvassa Punainen lohikäärme.^[4] Hannibal menestyi hyvin lippuluukuilla, mutta kriitikot eivät pitäneet elokuvasta eivätkä myöskään seuraavaksi valmistuneista Pedon sydämestä eikä toimintakomedia Bad Companystä, jotka eivät pärjänneet myöskään lippuluukuilla. Punainen lohikäärme palautti kuitenkin Hopkinsin jälleen kriitikkojen suosioon.^[5]

Hopkins sai tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 2003, jolloin valmistui myös elokuva Ihmisen tahra. Hänen seuraaviin rooleihinsa kuuluivat Ptolemaios I elokuvassa Aleksanteri ja Burt Munro elokuvassa Maailman nopein intiaani.^[6] Vuonna 2006 Hopkins sai urastaan Golden Globen Cecil B. DeMille -palkinnon.^[2] Samana vuonna hän esiintyi Bobbyssä, jonka kaikki näyttelijät palkittiin Hollywoodin elokuvajuhlilla yhteispalkinnolla parhaana näyttelijäryhmänä. Vuonna 2007 Hopkins palasi ohjaajaksi, kun hän ohjasi itse kirjoittamansa tieteistarinan Slipstream.^[6] Hopkins on harrastanut uransa aikana myös maalaustaidetta, ja hänen tekemiään maisemia ja abstrakteja muotokuvia esiteltiin lontoolaisessa galleriassa vuonna 2010.^[7] Samana vuonna valmistui myös The Wolfman, uusintaversio vuoden 1941 elokuvasta Ihmissusi.^[2] Lisäksi Hopkins näytteli vuonna 2010 Woody Allenin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa You Will Meet a Tall Dark Stranger.

Vuonna 2011 Hopkins näytteli pääosan jännityselokuvassa The Rite, ja Marvel Comicsin sarjakuvahahmo Thoriin pohjautuvassa elokuvassa Thor hän esitti nimihahmon isä Odinia. Seuraavana vuonna Hopkins esiintyi elokuvien 360 ja Hitchcock päärooleissa, ja vuonna 2013 hän oli mukana toimintakomediassa Red 2 ja Thorin jatko-osassa Thor: The Dark World. Vuonna 2014 hän esiintyi elokuvissa Noah, Solace ja Kidnapping Freddy Heineken.

Elokuvanäyttelijänä tunnettu Hopkins näytteli poikkeuksellisesti televisiossa vuonna 2016 HBO:n tieteissarjassa Westworld. Edellisen kerran hän oli esiintynyt televisiosarjassa vuonna 1989. Hopkins palasi Robert Fordin rooliin Westworldin toisella tuotantokaudella vuonna 2018. Hopkins esiintyi päärooleissa vuonna 2019 elokuvassa Kaksi paavia ja vuonna 2020 elokuvassa Isä. Jälkimmäisestä hän voitti parhaan miespääosan Oscar-palkinnon – toistamiseen urallaan.

Hopkins meni ensimmäisen kerran naimisiin 30-vuotiaana Petronella Barkerin kanssa. He saivat liitostaan yhden lapsen, näyttelijä Abigail Hopkinsin. 1970-luvun alussa Hopkins erosi ensimmäisestä vaimostaan ja oli jo kihloissa Jennifer Lyntonin kanssa. Hopkinsin ja Lyntonin liitto kesti lähes 30 vuotta. Hopkins avioitui kolmannen kerran, kun hän nai kolumbialaisnäyttelijä Stella Arroyaven 2003.^[6]

Hopkins sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 2000. Vuonna 1993 kuningatar oli aateloinut Hopkinsin, mikä antoi hänelle kunnian käyttää Sir-liitettä nimensä edessä. Poikkeuksellisesti Hopkins sai luvan käyttää sitä vielä saatuaan Yhdysvaltain kansalaisuuden.^[6] Hopkinsilla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä.^[8]

• Mayer, Geoff: Guide to British cinema. Westport: Greenwood Publishing Group, 2003. ISBN 0-313-30307-X. Google-kirjat (viitattu 20.8.2011). (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anthony Hopkins Wikimedia Commonsissa

• Anthony Hopkins Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Anthony Hopkins Elonetissä.