Ammonia Avenue

Wikipediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Ammonia Avenue
The Alan Parsons Project
Studioalbumin Ammonia Avenue kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Studio Abbey Road Studios, Lontoo
 Julkaistuhelmikuu 1984[1]
 Tuottaja(t)Alan Parsons
 Tyylilajiaikuisrock, soft rock, poprock, progressiivinen rock[1]
 Kesto39.58
 Levy-yhtiöArista
The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit
Eye in the Sky
1982
Ammonia Avenue
1984
Vulture Culture
1984 / 1985

Ammonia Avenue on englantilaisen rockyhtye The Alan Parsons Projectin seitsemäs albumi vuodelta 1984.[1] Billinghamilaisessa teollisuuslaitoksessa sijainneen ”kadun” mukaan nimetty konseptialbumi käsittelee teollisuuden, tieteen ja suuren yleisön välistä kuilua.[2]

The Alan Parsons Projectin pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja Eric Woolfson tapasi englantilaisen liikemiehen John Harvey-Jonesin matkustaessaan Concordella New Yorkiin. Harvey-Jones toimi Imperial Chemical Industriesin toimitusjohtajana ja kutsui Woolfsonin tutustumaan Billinghamissa sijaitsevaan tehtaaseen, jonka toivoi toimivan taiteellisena innoituksena.[2]

Woolfsoniin teki erityisen vaikutuksen Ammonia Avenue -niminen katu, jossa näkyi silmänkantamattomiin putkia mutta ei lainkaan kasvillisuutta tai ihmisiä. ”Ammonia Avenue” toi Woolfsonin mieleen ”Heartbreak Hotelin” ja oli muutenkin mielikuvitusta kutkuttava fraasi, joten hän päätti käyttää sitä rock-levyn nimenä. Albumin kansikuvassa on valokuva kyseiseltä kadulta, muokattuna niin, että putket muodostavat mandalaa muistuttavan kuvion.[2]

Ammonia Avenuen myytyä kultaa Woolfson lahjoitti saamansa kultalevyn Harvey-Jonesille.[2]

Musiikkivideot olivat Ammonia Avenuen julkaisemiseen mennessä muodostuneet keskeiseksi musiikin markkinoinnin välineeksi. Koska The Alan Parsons Project ei konsertoinut lainkaan, suuri yleisö ei tiennyt miltä yhtyeen jäsenet näyttivät. Levy-yhtiön ehdotuksesta ”Don’t Answer Men” musiikkivideo toteutettiin kokonaisuudessaan animaationa. Se oli ensimmäinen laatuaan ja sai myös ehdokkuuden ensimmäisessä MTV Video Music Awards -palkintogaalassa, joskaan ei voittanut.[2]

Listasijoitukset

muokkaa wikitekstiä
ValtioKorkein sijoitusListaviikotLähde
 Alankomaat1.21[3]
 Iso-Britannia24.8[4]
 Itävalta5.14[3]
 Norja5.10[3]
 Ruotsi8.7[3]
 Saksa1.28[3]
 Sveitsi1.23[3]
 Uusi-Seelanti8.9[3]
 Yhdysvallat15.26[5]

ValtioSertifikaattiToimitukset tai myyntiLähde
 Alankomaat kultalevy50 000[6]
 Kanada kultalevy50 000[7]
 Ranska platinalevy500 800[8][9]
 Saksa kultalevy250 000[10]
 Yhdysvallat kultalevy500 000[11]

Kaikki kappaleet on merkitty Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin kirjoittamiksi. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.

A-puoli

  1. ”Prime Time” (Eric Woolfson) – 5.03
  2. ”Let Me Go Home” (Lenny Zakatek) – 3.20
  3. ”One Good Reason” (Eric Woolfson) – 3.26
  4. ”Since the Last Goodbye” (Chris Rainbow) – 4.34
  5. Don’t Answer Me” (Eric Woolfson) – 4.11

B-puoli

  1. ”Dancing on a Highwire” (Colin Blunstone) – 4.22
  2. ”You Don’t Believe” (Lenny Zakatek) – 4.26
  3. ”Pipeline” (instrumentaali) – 3.56
  4. ”Ammonia Avenue” (Eric Woolfson) – 6.30

Vuoden 2008 uusintapainoksen bonuskappaleet

muokkaa wikitekstiä
  1. ”Don’t Answer Me” (Early Rough Mix) – 5.09
  2. ”You Don’t Believe” (Demo) – 2.22
  3. ”Since The Last Goodbye” (Chris Rainbow Vocal Overdubs) – 0.30
  4. ”Since The Last Goodbye” (Eric Guide Vocal - Rough Mix) – 4.25
  5. ”You Don’t Believe” (Instrumental Tribute To The Shadows) – 3.08
  6. Dancing On A Highwire / Spotlight” (Work In Progress) – 3.57
  7. Ammonia Avenue Part” (Eric Demo Vocal - Rough Mix) – 2.42
  8. Ammonia Avenue” (Orchestral Overdub) – 1.21

Yhtyeen jäsenet

muokkaa wikitekstiä

Sessiomuusikot

muokkaa wikitekstiä

  • Colin Blunstone – laulu kappaleessa ”Dancing on a Highwire”
  • Chris Rainbow – laulu kappaleessa ”Since the Last Goodbye”
  • Eric Woolfson – laulu kappaleissa ”Prime Time”, ”One Good Reason”, ”Don’t Answer Me” ja ”Ammonia Avenue”
  • Lenny Zakatek – laulu kappaleissa Let Me Go Home” ja ”You Don’t Believe”

Navigointivalikko