Alberto Ascari
Alberto Ascari (13. heinäkuuta 1918 Milano, Italia – 26. toukokuuta 1955 Milano, Italia) oli italialainen kilpa-autoilija ja kaksinkertainen Formula 1 -maailmanmestari. Mestaruutensa hän voitti kausilla 1952 ja 1953 Ferrari-tallin kuljettajana.
| Alberto Ascari | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. heinäkuuta 1918 Milano, Italia |
| Kuollut | 26. toukokuuta 1955 (36 vuotta) Milano, Italia |
| Kansalaisuus |  Italia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1950–1955 |
| Talli(t) | Ferrari (1950–1953) Maserati (1954) Lancia (1955) |
| Kilpailuja | 33 |
| Maailmanmestaruuksia | 2 (1952, 1953) |
| Voittoja | 13 |
| Palkintosijoja | 17 |
| Paalupaikkoja | 14 |
| Nopeimpia kierroksia | 12 |
| MM-pisteitä | 107,64 (140,14) |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon GP 1950 |
| Ensimmäinen voitto | Saksan GP 1951 |
| Viimeinen voitto | Sveitsin GP 1953 |
| Viimeinen kilpailu | Monacon GP 1955 |
Myös Alberto Ascarin isä Antonio Ascari oli kilpa-ajaja, joka kuoli Ranskan GP:ssä 26. heinäkuuta 1925.[1]
Formula 1 -ura
Ascari sijoittui ensimmäisessä F1-sarjan kilpailussaan Monacon Grand Prix'ssa 1950 toiseksi.[2]
Kaudella 1951 Ascari sijoittui loppupisteissä toiseksi.[3] Kahdella seuraavalla kaudella hän voitti kaksi mestaruuttaan. Hän voitti molemmat mestaruutensa Ferrarilla. Hänestä tuli ensimmäisen mestaruutensa myötä ensimmäinen Ferrarilla mestaruuden voittanut kuljettaja. Edelliset mestaruudet kun oli voitettu Alfa Romeolla.[4]
Mestaruuksien jälkeen kaudet 1954 ja 1955 eivät sujuneet hyvin: hän keskeytti jokaisen kilpailun, johon hän osallistui. Kauden 1954 pisteisiin Ascarille jäi ”kummittelemaan” 0,14 pistettä. Kyseiset pisteet hän sai Britannian Grand Prix'sta, jossa seitsemälle kuljettajalle merkittiin kilpailun nopein kierrosaika. Tuolloin nopeimmasta kierroksesta oli jaossa yksi piste. Tämä piste jaettiin näiden seitsemän kuljettajan kesken, ja jokainen sai 1/7 pistettä.[5]
Ascari piti pitkään hallussaan ennätystä MM-osakilpailujen peräkkäisten voittojen määrässä. Hän voitti kausina 1952–1953 seitsemän F1-osakilpailua peräkkäin: kauden 1952 kuusi viimeistä GP:tä ja kauden 1953 avauskisan. Ascarin voittoputki kuitenkin katkesi, kun hän ei (monien muiden kuljettajien tapaan) osallistunut vuoden 1953 Indianapolis 500 -kisaan, joka oli mukana formula ykkösten MM-sarjan toisena osakilpailuna. Ascari voitti myös Indy 500 -kisaa seuranneet Hollannin ja Belgian GP:t. Ascarin ennätystä sivusi ensimmäisenä Michael Schumacher vuonna 2004 ja uuden voittoennätyksen (9 voittoa) teki Sebastian Vettel vuonna 2013.[6][7]
Ascari kuoli Monzassa testatessaan ystävänsä Eugenio Castellottin Ferrari 750 Monza-urheiluautoa 26. toukokuuta 1955. Hän menetti auton hallinnan ja rajun törmäyksen jälkeen hän lensi autostaan radalle. Onnettomuusmutka Curva di Vialone nimettiin uudestaan Variante Ascariksi hänen mukaansa.
Ascari ajoi 68 MM-sarjan ulkopuolista kilpailua, joista voitti 15.[8]
Tulokset Formula 1:n MM-sarjassa
(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)
| Vuosi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1950 | Ferrari | GBR | MON 2 | 500 | SUI Kesk. | BEL 5 | FRA DNS | ITA 2 | 11 | 5. | ||
| 1951 | Ferrari | SUI 6 | 500 | BEL 2 | FRA 2 | GBR Kesk. | GER 1 | ITA 1 | ESP 4 | 25 (28) | 2. | |
| 1952 | Ferrari | SWI | 500 Kesk. | BEL 1 | FRA 1 | GBR 1 | GER 1 | NED 1 | ITA 1 | 36 (53,5) | 1. | |
| 1953 | Ferrari | ARG 1 | 500 | NED 1 | BEL 1 | FRA 4 | GBR 1 | GER 8 | SUI 1 | ITA Kesk. | 34,5 (46,5) | 1. |
| 1954 | Maserati | ARG | 500 | BEL | FRA Kesk. | GBR Kesk. | GER | SUI | 1,14 | 25. | ||
| Ferrari | ITA Kesk. | |||||||||||
| Lancia | ESP Kesk. | |||||||||||
| 1955 | Lancia | ARG Kesk. | MON Kesk. | 500 | BEL | NED | GBR | ITA | 0 | 49 |
Muuta
- Ascari jakoi autonsa Dorino Serafinin kanssa vuoden 1950 Italian GP:ssä ja he sijoittuivat kilpailussa toiseksi.[9]
- Ascari jakoi autonsa José Froilán Gonzálezin kanssa vuoden 1951 Ranskan GP:ssä ja he sijoittuivat kilpailussa toiseksi.[10]
Lähteet
- Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
- Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Grand Prix History - Hall of Fame (Arkistoitu – Internet Archive)
.svg){kind=small} Walt Ader Fred Agabashian Alberto Ascari Henry Banks Tony Bettenhausen Clemente Biondetti Prinssi Bira Felice Bonetto Toni Branca Walt Brown Bill Cantrell Duane Carter Eugène Chaboud Louis Chiron | Joie Chitwood Johnny Claes Gianfranco Comotti George Connor Geoff Crossley Jimmy Davies Duke Dinsmore Philippe Étancelin Luigi Fagioli Juan Manuel Fangio Giuseppe Farina Walt Faulkner Pat Flaherty Myron Fohr | Joe Fry Bob Gerard Yves Giraud-Cabantous José Froilán González Emmanuel de Graffenried Cecil Green David Hampshire Sam Hanks Cuth Harrison Gene Hartley Mack Hellings Bill Holland Jackie Holmes Jerry Hoyt | Jimmy Jackson Leslie Johnson Joe Kelly Pierre Levegh Bayliss Levrett Henri Louveau Guy Mairesse Robert Manzon Eugène Martin Johnny McDowell Jack McGrath David Murray Nello Pagani Reg Parnell | Johnnie Parsons Paul Pietsch Charles Pozzi Dick Rathmann Jim Rathmann Franco Rol Tony Rolt Mauri Rose Louis Rosier Paul Russo Troy Ruttman Consalvo Sanesi Harry Schell Bill Schindler | Dorino Serafini Brian Shawe-Taylor Raymond Sommer Piero Taruffi Maurice Trintignant Luigi Villoresi Peter Walker Lee Wallard Spider Webb Peter Whitehead |