Aivokäyttöliittymä

Aivokäyttöliittymä (lyh. BCI), on suora viestintäreitti aivojen sähköisen toiminnan ja ulkoisen laitteen, yleisimmin tietokoneen tai robottiraajan, välillä. Aivokäyttöliittymiä suunnataan usein ihmisen kognitiivisten tai sensorimotoristen toimintojen tutkimiseen, kartoittamiseen, avustamiseen, täydentämiseen tai korjaamiseen.^[1] Aivokäyttöliittymien toteutukset vaihtelevat ei-invasiivisista (EEG, MEG, EOG, MRI) ja osittain invasiivisista (ECoG ja endovaskulaarinen) invasiivisiin (MEA) sen mukaan, kuinka lähelle elektrodit pääsevät aivokudosta. ^[2]

BCI-tutkimuksen aloitti 1970-luvulla Jacques Vidal Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA) National Science Foundationin apurahalla, jota seurasi DARPAn sopimus. ^{[3] [4]} Vidalin vuoden 1973 artikkeli mainitsee ilmaisun aivokäyttöliittymä ensimmäistä kertaa tieteellisessä kirjallisuudessa.

Aivokuoren plastisuuden vuoksi aivot voivat adaptoiduttuaan käsitellä implantoitujen proteesien signaaleja luonnollisten anturi- tai efektorikanavien tavoin. ^[5] Vuosia kestäneiden eläinkokeiden jälkeen ensimmäiset ihmisiin istutetut neuroproteesilaitteet ilmestyivät 1990-luvun puolivälissä.