AC Milan

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.^[5] Fasistien valta-aikaa lukuun ottamatta seura on pitänyt myöhemminkin nimessään muodon Milan italiankielisen Milanon sijaan, sillä Milan on kaupungin nimi englannin lisäksi myös paikallisella murteella.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.^[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen.Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.^[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.^[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.^[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.^[5]

1970-luvulla seuran menestys alkoi himmentyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen, koska sen toiminnassa paljastui lahjontaa.^[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986^[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.^[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.^[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. Joukkue koki 2000-luvun alussa useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.^[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa^[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.^[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.^[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.^[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.^[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.^[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.^[5]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.^[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.^[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.^[16]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.^[17]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.^[18]

• Serie A (19): 1901, 1906, 1907, 1951, 1955, 1957, 1959, 1962, 1968, 1979, 1988, 1992, 1993, 1994, 1996, 1999, 2004, 2011, 2022
• Coppa Italia (5): 1967, 1972, 1973, 1977, 2003
• Italian supercup (6): 1988, 1992, 1993, 1994, 2004, 2011, 2016
• Mestarien liiga (7): 1963, 1969, 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
• UEFA Super Cup (5): 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
• Seurajoukkueiden MM-turnaus (1): 2007
• Intercontinental Cup (3): 1969, 1989, 1990
• Cup-voittajien cup (2): 1968, 1973

Pelaajat			Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus Maalivahdit 16 1M Mike Maignan 28 LOSC Lille 2026 57 1M Marco Sportiello 32 Atalanta 2027 69 1M Lapo Nava 20 junioriakatemia 2027 83 1M Antonio Mirante 40 vapaa agentti 2024 Puolustajat 02 2 2P Davide Calabria 27 junioriakatemia 2025 19 2P Theo Hernández 26 Real Madrid 2026 20 2P Pierre Kalulu 24 Olympique Lyon B 2027 23 2P Fikayo Tomori 26 Chelsea 2027 24 2P Simon Kjær 35 Sevilla 2024 28 2P Malick Thiaw 22 Schalke 04 2027 30 2P Mattia Caldara 30 Juventus 2024 38 2P Filippo Terracciano 21 Hellas Verona 2028 42 2P Alessandro Florenzi 33 AS Roma 2025 46 2P Matteo Gabbia 24 junioriakatemia 2026 Keskikenttäpelaajat 04 4 3KK Ismaël Bennacer 26 Empoli 2027 07 7 3KK Yacine Adli 23 Girondins Bordeaux 2026 08 8 3KK Ruben Loftus-Cheek 28 Chelsea 2027 11 3KK Christian Pulisic 25 Chelsea 2027 14 3KK Tijjani Reijnders 25 AZ Alkmaar 2028 32 3KK Tommaso Pobega 24 junioriakatemia 2027 80 3KK Yunus Musah 21 Valencia 2028 Hyökkääjät 09 9 4H Olivier Giroud 37 Chelsea 2024 10 4H Rafael Leão 25 LOSC Lille 2028 15 4H Luka Jović 26 ACF Fiorentina 2024 17 4H Noah Okafor 24 Red Bull Salzburg 2028 21 4H Samuel Chukwueze 25 Villarreal 2028			Päävalmentaja Stefano Pioli Apuvalmentaja Giacomo Murelli Maalivahtivalmentaja Tony Roberts Selite Paik. : Pelipaikka Kan. : Kansalaisuus Kapteeni Loukkaantunut M : Maalivahti P : Puolustaja KK : Keskikenttäpelaaja H : Hyökkääjä Päivitetty 8. kesäkuuta 2024 Lähde: AC Milan

Päivitetty 8. helmikuuta 2024.^[19]

Numero	Pelaaja	Pelipaikka	Joukkue	Päättymispäivä
77	Devis Vásquez	M	Sheffield Wednesday	30. kesäkuuta 2024
5	Fodé Ballo-Touré	P	Fulham	30. kesäkuuta 2024
31	Marco Pellegrino	P	US Salernitana	30. kesäkuuta 2024
18	Luka Romero	KK	UD Almería	30. kesäkuuta 2024
27	Daniel Maldini	KK	Empoli	30. kesäkuuta 2024
30	Junior Messias	KK	Genoa	30. kesäkuuta 2024
33	Rade Krunić	KK	Fenerbahçe	30. kesäkuuta 2024
56	Alexis Saelemaekers	KK	Bologna	30. kesäkuuta 2024
90	Charles De Ketelaere	KK	Atalanta	30. kesäkuuta 2024
22	Marko Lazetić	H	Fortuna Sittard	30. kesäkuuta 2024
27	Divock Origi	H	Nottingham Forest	30. kesäkuuta 2024
29	Lorenzo Colombo	H	AC Monza	30. kesäkuuta 2024
70	Chaka Traorè	H	Palermo	30. kesäkuuta 2024

Italialaiset

Ulkomaalaiset

• 2019 Marco Giampaolo
• 2017–2019 Gennaro Gattuso
• 2016–2017 Vincenzo Montella
• 2015–2016 Siniša Mihajlović
• 2014–2015 Filippo Inzaghi
• 2014 Clarence Seedorf
• 2010–2014 Massimiliano Allegri
• 2009–2010 Leonardo
• 2001–2009 Carlo Ancelotti
• 2001 Fatih Terim
• 2001 Cesare Maldini
• 1998–2001 Alberto Zaccheroni
• 1997–1998 Fabio Capello
• 1997 Arrigo Sacchi
• 1996 Óscar Tabárez
• 1991–1996 Fabio Capello
• 1987–1991 Arrigo Sacchi
• 1987 Fabio Capello
• 1984–1987 Nils Liedholm
• 1977–1979 Nils Liedholm
• 1976 Giovanni Trapattoni
• 1972–1974 Cesare Maldini

• Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AC Milan.

• AC Milanin kotisivut (italiaksi) (englanniksi) (kiinaksi)
• AC Milan YouTubessa (italiaksi) (englanniksi)
• AC Milan Euroopan jalkapalloliiton sivustolla (englanniksi)
• Milan Paitsio.com-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)