007 rakastettuni

Brittiläisiä ja neuvostoliittolaisia ydinsukellusveneitä on kadonnut selittämättömästi ja joku on yrittänyt hankkia itselleen uusinta huipputeknologiaa hyödyntävän sukellusveneiden jäljitysjärjestelmän. James Bond (Roger Moore) lähetetään Egyptiin hakemaan jäljitysjärjestelmän tekniset tiedot sisältävää mikrofilmiä, mutta saman käskyn on saanut KGB-agentti Anya Amasova (Barbara Bach). Bond ja Amasova kilpailevat mikrofilmistä, kunnes he kohtaavat suurikokoisen salamurhaajan nimeltä Rautahammas (Richard Kiel). He selviytyvät Rautahampaan hyökkäyksestä. Käy ilmi, että MI6 ja KGB ovat sopineet yhteistyöstä kadonneiden sukellusveneiden kohtalon selvittämiseksi.

Mikrofilmin paljastuessa merentutkija Karl Strombergin (Curd Jürgens) omaisuudeksi Bond ja Amasova lähetetään tapaamaan häntä. Stromberg asuu Sardinian edustalla Atlantis-nimisessä palatsissa, jonka voi laskea veden alle. He vierailevat Atlantiksessa ja saavat tietää, että Stromberg on rakentanut Liparus-nimisen valtaisan öljytankkerin. Bondin ja Amasovan poistuessa Atlantiksesta ja ajaessa Lotus Esprit -urheiluautolla heidän perässä lähtevät Strombergin kätyrit joukossaan Rautahammas. Lopulta auto suistuu tieltä ja putoaa talon päälle, ja vain Rautahammas selviytyy. Takaa-ajon päätteeksi Q:n auto syöksyy mereen. Koska Bondin auto on kuitenkin Q:n (Desmond Llewelyn) suunnittelema ja erikoisvarusteinen, se muuntuu sukellusveneeksi. Meren alla Strombergin sukeltajat hyökkäävät heidän kimppuunsa, mutta he selviytyvät ja varmistuvat siitä, että Stromberg on sukellusveneiden katoamisen takana. Näihin aikoihin Bond saa selville, että hänen Itävallassa surmaamansa KGB-agentti olikin Amasovan rakastaja ja että Amasova on vannonut tappavansa Bondin tehtävän päätyttyä.

Bond ja Amasova astuvat Yhdysvaltain laivastolle kuuluvaan USS Wayne -ydinsukellusveneeseen, jonka tehtävänä paikantaa Liparus. Liparuksen löydyttyä sukellusvene joutuu öljytankkerin sisään, ja paljastuu, että Liparus on suunniteltu sukellusveneiden kaappaamiseen. Stromberg on aluksen kyydissä, joten hän paljastaa Bondille ja Amasovalle suunnitelmansa: koska hän pitää ihmiskuntaa turmeltuneena, hän lähettää kaksi kaappaamansa sukellusvenettä laukaisemaan ydinohjukset Moskovaan ja New Yorkiin. Seurauksen on Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen tuhoisa ydinsota. Sen jälkeen Stromberg voi aloittaa uuden vedenalaisen sivilisaation johtamisen. Stormberg palaa Atlantikseen ja ottaa Amasovan mukaansa, mutta sen jälkeen Bond onnistuu vapauttamaan kaapattujen sukellusveneiden miehistöt ja aloittaa Liparuksessa ankaran taistelun. Vaikka Bondin johtamat merimiehet onnistuvat murtautumaan tankkerin komentosillalle, sukellusveneet ehtivät laukaista ydinohjukset. Bond kuitenkin ohjelmoi ohjukset niin, että ne osuvat kaapattuihin sukellusveneisiin. Hetken kuluttua Liparus laukaisee itsetuhonsa, jolloin Bond ja merimiehet pakenevat uppoavalta tankkerilta USS Waynen kyydissä.

Liparuksen upottua Pentagon antaa käskyn tuhota Atlantis mahdollisimman nopeasti. Bond kuitenkin haluaa pelastaa Amasovan, joten hän tunkeutuu Atlantikseen ja tappaa Strombergin, mutta joutuu kaksintaisteluun Rautahampaan kanssa. Bondin onnistuu pudottaa Rautahammas vesialtaaseen, jossa on tiikerihai, jonka Rautahammas kuitenkin tappaa teräshampaillaan ja valtavilla käsivoimillaan. Bond vapauttaa Amasovan, mutta samalla hetkellä USS Wayne alkaa tulittaa Atlantista torpedoilla. Hyökkäyksessä pahoin vaurioitunut Atlantis tuhoutuu, ja agenttikaksikko pakenee Strombergin pakokapselilla. Pakokapselissa Amasova antaa Bondille anteeksi rakastajansa kuoleman. Kun kapseli saapuu yhdysvaltalaiselle sotalaivalle, M (Bernard Lee) ja kenraali Gogol (Walter Gotell) näkevät Bondin ja Amasovan suutelemassa, ja päälliköt mykistyvät kauhusta.

Elokuvan ohjaaja Lewis Gilbert ohjasi tätä ennen elokuvan Elät vain kahdesti ja myöhemmin Kuuraketin. 007 rakastettuni on ensimmäinen Bond-elokuva, jota Harry Saltzman ei enää ollut tuottamassa Albert R. Broccolin kanssa, vaan hänen tilalleen tuli William P. Cartlidge.

Harry Saltzman joutui talousongelmien vuoksi luopumaan James Bond -elokuvien tuottamisoikeuksista. Ohjaajaksi suunniteltiin ensin Guy Hamiltonia, joka oli aikaisemmin ohjannut useita James Bond -elokuvia, muun muassa elokuvan 007 ja Kultasormi. Hamilton ei kuitenkaan ollut käytettävissä, sillä hänen tavoitteenaan oli ohjata Warner Bros. -studion elokuva Teräsmies. Toive ei kuitenkaan toteutunut. 007-elokuvan ohjaajaksi valittiin Lewis Gilbert.

Ohjaajan varmistuttua syntyi ongelmia käsikirjoituksen suhteen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli kuvata elokuvaversio James Bond -romaanien kirjoittajan Ian Flemingin romaanista 007 rakastettuni, mutta koska Fleming oli ennen kuolemaansa antanut oikeudet elokuvakäyttöön ainoastaan James Bond -romaanien nimille, suunnitelma jouduttiin hylkäämään. Elokuvan käsikirjoitus kirjoitettiin useita kertoja uudelleen, ja alun perin pääkonnaksi kaavailtiin Bondin arkkivihollista Ernst Stavro Blofeldia, jota Bond yritti jäljittää itse kirjassa. Koska Blofeldin sekä tämän johtaman SPECTRE -järjestön oikeudet kuitenkin olivat Pallosalaman tuottajan Kevin McCloryn hallussa, hahmoa ei käytetty elokuvassa, vaan hänen tilalleen kehitettiin erakkomainen merentutkija Karl Stromberg, josta tuli ensimmäinen nimenomaan James Bond -elokuvia varten luotu konna.

Elokuvan lopussa oleva laivastokohtaus tehtiin juuri valmistuneella 007-stagella. Se on iso halli, jossa tehtiin monet muut Bond elokuvan vaikeimmin lavastettavat kohtaukset. Halli paloi 1985.

Richard Kielin käyttämät rautahampaat olivat niin epämukavat, että hän pystyi käyttämään niitä vain 35 sekuntia kerrallaan. Stuntmies käytti niiden tilalla foliolla päällystettyä appelsiininkuorta.

• Alpit (Itävalta)
• Merivoimien tukikohta, Skotlanti
• Kairo, Egypti
• Gizan pyramidit, Egypti
• Sardinia
• Välimeri

Elokuvan alun kohtaus, jossa Bond syöksyy jyrkänteeltä alas suksilla, on Mount Asgardin rinteellä. Stunt-näyttelijä kohtauksessa oli Rick Sylvester.

Yksi elokuvan Esprit auton sukellusveneistä on asetettu näytteille Alahärmään Jorma Lillbackan Road House ostoskeskukseen.

• Albert R. Broccoli 007 Stage, Pinewood Studios, Britannia
• Nunavut, Baffininsaari, Kanada
• Sveitsi
• Skotlanti
• Egypti
• Sardinia
• Malta
• Bahama
• Okinawa, Japani

Elokuvan soundtrackin sävellyksestä oli vastuussa ensi kertaa Marvin Hamlisch, sillä aikaisempien James Bond -elokuvien säveltäjä John Barry ei ollut käytettävissä. Soundtrackin kappaleet ovat diskotyylisiä ja niihin kuuluu James Bond -elokuvien tunnuskappaleen diskoversio ”Bond 77”.^[2]

Elokuvan alun ”Nobody Does It Better” -laulun lauloi yhdysvaltalainen laulaja Carly Simon. Kappale on ensimmäinen James Bond -laulu, jota ei ole nimetty elokuvan mukaan, joskin sanoituksissa mainitaan lause ”the spy who loved me”. Vuonna 2004 American Film Institute valitsi kappaleen 76. sijalle luettelossaan ”sadan parhaan elokuvalaulua”.^[3]

• 007 rakastettuni Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• 007 rakastettuni Elonet.